Sinivuokoista ei arvatenkaan ollut heinäkuussa enää muistoakaan, mutta hautausmaalla, jonka kuvittelin olevan aika hylätty, kukkivat sitä kauniimmin varjo- ja päivänliljat.
Seuraa historia-osuus. Alla guuglailemalla saatua tietoa tästä komeasta ortodoksisesta kirkosta, joka on rakennettu luonnonkivistä ja joka sijaitsee n. 15 km päässä Otepäältä:
Valgamaan Ilmjärvelle perustettiin seurakunta vuonna 1848. Seurakunnan kirkko valmistui Ilmjärven kruununkartanon maille 1873 ja se vihittiin Jumalan Ilmestymisen (Teofania) muistolle. Kirkon pohjapiirros on ristinmuotoinen ja rakennuksessa on viisi tornia. Suuria kelloja on kellotornissa kaksi kappaletta, jotka molemmat ovat keisari Aleksanteri II:n lahjoittamia seurakunnalle. Kirkon valmistuessa seurakuntaan kuului 3000 jäsentä.
1944 kirkko kärsi pahoja vaurioita taisteluissa: kirkon tornit vaurioutuivat pahasti, katto putosi alas ja kirkon sisustus kärsi tulipalosta. 1979 kirkosta varastettiin kaikki arvokkaat kirkkokalusteet ja ikonit. Ilmeisesti roistoja ei koskaan saatu kiinni eikä tavaroita takaisin.
Ilmjärven kirkko on neuvostovuosien suhteen siinä mielessä erikoinen, että kirkkoa ei miehityksen aikana suljettu, vaan seurakunnan annettiin toimia. Joskin varojen puutteessa ei kirkkorakennusta kyetty kunnostamaan.
2007 aloitettiin kirkkorakennuksen kunnostustyö vesikaton rakentamisella. Kirkon kunnostustyöt jatkuvat.
Ilmeisesti rahat ovat sittemmin loppuneet - Viron ortodoksisella kirkolla menee muutenkin taloudellisesti heikosti - sillä mitään muutoksia en huomannut kirkon suhteen sitten edellisen käyntini 2009.
Kirkon vierellä on hautausmaa. Kuljin portista sisään ja nautin kirkkomaan viileydestä.
Kuten olen blogissa kertonut, vierailen usein hautausmailla, uusilla ja vanhoilla, unohdetuilla ja usein vierailluilla. Älkää silti erehtykö pitämään minua synkkämielisenä, en minä kulje vanhoilla hautausmailla pohtimassa kuolemaa, ennemminkin pohdin siellä elämää. Elettyä ja tulevaa. Ja mietin ihmisiä, jotka lepäävät komeiden kivipaasien tai yksinkertaisten ristien alla. Luen nimiä, tutkin syntymä- ja kuolinvuosia. Vanhat hautausmaat ovat minusta yksinkertaisesti kiehtovia.
Kiertelin siis rauhallista kirkkomaata ja todella yllätyin. Vaikka kirkon korjaustyöt seisovat ja kirkon ikkunalaseja oli kivitetty, oli hautausmaa häkellyttävän hyvin hoidettu. Korkea kukkien peittämä kumpu kertoi, että hautausmaa on yhä seurakunnan käytössä.
Toinen minua hieman yllättävä havainto oli se, että vaikka kirkko ja sen hautausmaa ovat ortodoksiset, lähes kaikki nimet hautakivissä olivat perusvirolaisia. Olen tottunut Peipsin rantojen ortodoksisilla hautausmailla törmäämään venäläisiin nimiin ja kyrillisiin kirjaimiin.
Kaikkein useimmin kohtaamani sukunimi Ilmjärven pienellä siistillä hautausmaalla oli Laiva. Löysin kymmeniä eri Laivojen hautoja.
Kolme pikkutalvioiden peittämää Laiva-suvun hautaa.
Osa haudoista oli todella upeita ja hyvin hoidettuja - mikä oli yllättävää sillä niin kirkko kuin hautausmaa sijaitsee aika yksinäisessä paikassa, metsän keskellä
Tällaisella semi-historiallisella tunnelmapalalla siis lähestyn teitä tämän kuuman päivän iltana. Hautausmaalla oli viileää, ehkä kuvatkin tuovat helpotusta helteestä kärsiville lukijoille. Toivon niin.
