Vuoden 2011 -lukijakyselyn voittaja: Anna-Mari

Kyselin jo aika päivää sitten lukijoiden mielipiteitä blogistani ja sainkin mukavasti kommentteja. Monet niistä suorastaan hivelivät itsetuntoani, ihminen kun on niin perso kehujen perään ja kauniisti blogiani kommentoitiin.

Yksi kysymykseni oli, mitä mieltä lukijat olivat juttuvalikoimasta, se kun vaihtelee koirista ja kodista matkakertomuksiin ja kaikkeen siitä väliltä. Välillä on juttuja Virosta ja paljon matkakuvia, välillä taas jotain ihan muuta.

Näyttäisi siltä, että kommenttien mukaan juuri juttujen sekalaisuus - asiaa ja hömppää ja kuvia - on ollut blogin lukijoista sen rikkaus. Eräskin kommentoija oli sitä mieltä että blogin anti on juuri siinä että aamulla kun koneen avaa ei koskaan tiedä mitä sieltä löytyy! Pyrin yllättämään jatkossakin!

Luin tänään kaikki kommentit uudelleen löytääkseni "voittajan", jolle palkinnoksi olin luvannut A4-kokoisen valokuvan Ottilia Vision's galleriasta. Vaikeaahan se oli, koska olisin mielelläni antanut palkinnon ihan kaikille. Mutta kun yksi oli kerran valittava, valitsin nimimerkki Anna-Marin kommentin, joka alla:

Tykkään kokonaisuudesta, kaikkea on sopivasti! Pidän kotiseuturetkeilystäsi, ja Krakovan matkakertomus oli hieno, mutta erityisesti ihailen sitä miten löydät sieltä lähiseudulta niin paljon katsomisen arvoista. Ja otat paljon ihania ihania upeita kuvia! Laten (ja Rummun) seikkailut saavat aina hyvälle tuulelle. Huvikummun tarinaa on ollut jännittävää seurata... ja vaikka mitä muuta. Perus-virolaisesta elämänmenosta olisi hekä kiva lukea enemmän.

Yksi toive olisi. Laittaisitko sivupalkkiin tunnisteluettelon, sieltä voisi selailla helposti aiheen mukaan kaikkia vanhoja juttuja! Tosin vanhimmissa jutuissasi ei taida olla tunnisteita, mutta voisithan niitä vaikka pikkuhiljaa lisäillä...?

--
Anna-Marin kommentti nousi ylitse muiden, koska siinä oli pohdittu myös parannusideoita. Valitettavasti tuo tunnisteluettelo sivupalkissa ei ainakaan kovin pian toteudu. Johtuen siitä, että olen aivan holtiton tunnisteiden käyttäjä ja tunnisteita tulisi sivupalkkiin kilometrin pitkä rivi, joka pidentäisi yhtä postausta kohtuuttomasti.

Anna-Mari toivoi myös kuulevansa perusvirolaisesta elämänmenosta, ja tämän toiveen laitan visusti takaraivoon tai korvan taakse tai minne asioita pääkopassa laitetaankaan. Tiedän, että sellaisia juttuja on viime aikoina ollut vähän - johtuen siitä, aika vähän me pääsemme tutustumaan perusvirolaiseen elämään lähietäisyydeltä, kuten perhetasolla. Ja kun pääsemme, en oikein halua paljastaa ystäviemme tai tuttujemme elämää, koska se on vain heidän elämäänsä. Esimerkiksi: Jos virolainen ystävättäreni Kersten kertoo minulle ajatuksiaan tai kutsuu minut kotiinsa ja paljastaa asioita perhe-elämästään, en voi enkä halua tulkita niitä perusvirolaisiksi ajatuksiksi tai perhe-elämäksi, joita voisin käyttää esimerkkinä 'virolaisesta ajattelutavasta tms.' - ne ovat Kerstenin ajatuksia ja Kerstenin elämää. -- Höh, en nyt osannut selittää paremmin, mutta ehkä saatte ajatuksesta silti kiinni.

Yleisiä havaintoja voin toki tehdä, ja lupaan jatkossa niitä täälläkin esitellä.

Kiitos vielä kerran kaikille kommentoijille - ja onnittelut Anna-Marille! Jos luet tämän postauksen, laita minulle sähköpostia etunimisukunimi ät gmail piste com -osoitteeseen ja kerro minkä kuvan haluat paluupostissa ja mihin sen lähetän!

PS. Valitettavasti joudun palauttamaan blogiin sieltä poistamani sanavarmistuksen. Olen sen poistamisen jälkeen alkanut saada liikaa roskapostia, mm. itärajan takaa. En tiedä mikä nuuhkukone on blogini löytänyt, mutta paljon roskaa tulee nyt, ja siitä aion päästä eroon palauttamalla sanavarmistuksen.

PPS. Pahoittelen blogipohjani eli Bloggerin viimeaikaisia vikoja - kommentteja katoaa taivaan tuuliin, ja voin kuvitella miten se kommentoijia ärsyttää. Voisin vaihtaa blogipohjan johonkin toiseen, vaikka wordpressiin, vaan en vaihda. Samalla vaihtuisi blogin osoite, ja kun tänne on  näiden muutaman viime vuoden aikana löytänyt ihastuttavan moni (tänään sitemeter ilmoittaa kävijämääräksi: 139.743) , kuka mitäkin kautta, en haluaisi kadota uusine osoitteineni heidän elämästään.

Bloggeri kaatui - juttuja katosi ja Tiina eksyi Facebookiin

Huomentapäivää Otepäältä,

Luulen että maailmanlaajuisesti yleisin tänään ja eilen illalla käsitelty aihe Blogger-pohjaisissa blogeissa on se, että järjestelmä kaatui ja imaisi mennessään kahden viimeisen päivän kirjoitukset.

Minun kohdallani se tarkoitti sitä, että valokuvatorstain Säde-kuva hävisi. Se on helppo palauttaa.

Se mikä enemmän korpeaa on että Bloggeri söi nieluunsa myös vuokrailmoitukseni Villa Vallattomasta. Jossa kerroin että vuokraan kesäpaikkaamme 300 euron viikkohintaan. Ja kerroin kuvin ja sanoin mitä sillä rahalla saisi.

Sen hetken kuin ilmoitus ylhäällä oli, meni kuitenkin heinäkuusta pari viikkoa kaupaksi. Muut viikot ovat vielä vapaita, myös juhannus.

Laitan kohtapuolin tuon ilmoituksen uudelleen.

Blogger-hiljaisuutta jatkui kolmisen päivää. Jona aikana, heikkouden hetkellä, kaivoin kauan kadoksissa olleet Facebookin salasanat esiin ja menin tutustumaan koko systeemiin.

Kuvittelin sen tapahtuvan sillä lailla varovaisesti kurkaten nurkan takaa, mutta väärin luulin, sehän imaisi minut nieluunsa niin että hameenhelmat vain liehahtivat.

Olen aiemminkin täällä kertonut Facebook-kielteisyydestäni. Joka on vähän nurinkurista. Mutta en ole siitä ollut innostunut - mielestäni blogi + yksityismeilit hoitavat kommunikaationi riittävästi. En oikein ole edes ymmärtänyt Facebookin laajuutta ja tehokkuutta. Enkä ole jaksanut edes opiskella miten siellä edetään tai miten saadaan ääni kuulumaan -- tai vaikenemaan.

Niinpä en ole koskaan - yhtä ainutta ihmistä lukuunottamatta - hyväksynyt ystäväkutsuja (tai sanotaan tarkemmin, mielestäni hyväksyin aikanaan parisen kutsua, mutta nekin tuntuivat nyt kadonneet.  Ja eilen Facebookiin mennessä minulla oli siellä odottamassa siis tasan yksi ystävä.)

En siis ole hyväksynyt ystävkutsuja. Mistä on seurannut ainakin parin ihmisen kohdalla loukkaantuminen - he kun ovat ajatelleet, että en hyväksy juuri heidän ystäväkutsujaan jostain erityisestä syystä. Toistan tässä vielä uudelleen: en ole ketään tietoisesti syrjinyt. Olen jättänyt tasapuolisesti kaikki aiemmat kutsut hyväksymättä.

Ja nyt ollaan sitten eilisessä, jolloin hyväksyin kourallisen lähimpien tuttujen kutsuja. Lähinnä sellaisten ihmisten joiden tiedän tuntevan toinen toisensa muutenkin. Ja äkkiä huomasin olevani jonkinmoisessa keskustelunpyörteessä. Mikä oli mukavaa, sain heti yhteyden muutamaankin ihmiseen, josta ihan oikeasti olen halunnut kuulla jo pitkään. Ja kiva oli kuulla myös muidenkin kaverien kuulumisia.

Nyt mietin miten etenen tästä eteenpäin. Alanko notkua Facebookissa ja annanko viedä sen mukanaan? Alanko kutsumaan sinne ystäviä? Alanko hyväksyä uusia kutsuja, joita oli yllättäen heti tullut?

En tiedä, en osaa sanoa. Pelkään sitä että Facebook syö aikani. Nytkin istun niin paljon koneella. Blogia on mukava pitää, ja jotenkin naivisti olen kuvitellut että sitä kautta tieto minun elämästäni menee niille, joita se saattaa kiinnostaa. Ja kyllähän se meneekin.

Niin, juu, melkein unohtui kertoa toinen syy miksi naamakirjaan menin: otin täällä kommentoineen Aaren neuvosta vaarin ja ajattelin hieman edesauttaa Villa Ottilian ja Villa Vallattoman elämää naamakirjamarkkinoinnilla. Eilen en ainakaan vielä keksinyt miten sen voisin tehdä, mutta tänään tuli sähköpostiin yksi mielenkiintoinen linkki - Facebook-kaverilta! - johon täytyy seuraavaksi paneutua.

Pitkää plörinää, mutta sallittakoon se. Olenhan joutunut blogivaikenemaan ilman omaa syytäni, ja Facebook herättää minussa sekalaisia ajatuksia puolesta ja vastaan.

Loppulause: Jos lähetät minulle Facebook-kutsun, voi olla että en sitä hyväksy. Ja taaskaan ei ole kyse Sinusta. Vaan siitä, että yritän yhä hahmottaa että millaiseen keskusteluviidakkoon pääsen / joudun jos hyväksyn kaikki ystäväkutsut. Eli yritän tässä nyt edetä hyyvin maltillisesti naamakirjan kanssa.

Eipä sitten tältä erää muuta, mukavaa että Bloggeri toimii taas. Tuntui vähän hapettomalta olo ilman sitä.