perjantai 29. marraskuuta 2013

Nepalin ihmemaa, osa 5: Pussikaljoilla Paratiisissa

Jossain vaiheessa pienen ja tottumattoman maailmanmatkaajan vastaanottokyky ja hermot loppuvat. Vaikka kuinka olisi halukkaana ja ahnaana elämyksille lähtenyt liikkeelle, tulee matkassa jossain vaiheessa hetki, jolloin kamelin selkä katkeaa. Iskee väsymys ja kulttuurishokki ja tunteellinen tuohtumus potenssiin kymmenen.

Minulla se iski neljäntenä päivänä kun pitkään kapeilla kujilla eksyksissä oltuamme löysimme itsemme lopulta Kantipathilta, monikaistaiselta möykkäävältä pääkadulta. Jonka kerjäläisillä täplitettyä jalkakäytävää pitkin talsimme autojen kakofoniassa ja pakokaasuja niellen epävarmoina siitä etenemmekö edes oikeaan suuntaan.

Viimeinen niitti oli kadulla kerjäävä jalaton elefanttimies, jolla alaraajojen  sijaan kasvoi valtava pahkamainen lätty, jota peitti elefantinnahkaa muistuttava iho. Siihen päälle vielä Kimmon kanssa jotain turhaa nahistelua ilmansuunnista, ja silloin loppuivat voimat Tiinalta ja pääsi lohduton parku: "Mä en jaksa!"

Oli selvää että huonot yöunet - aiemmin mainitsemani koirat ja kukot ja aamuvarhain paikalle saapuvat rakennustyömiehet pitivät huolta siitä että yhtenäkään yönä emme nukkuneet täysiä tunteja - kera kaiken kakofonian olivat nyt Tiinalle liikaa. Oli löydettävä paikka jossa rauhoittua. Tyhjentää pää kaikesta turhasta ja vain olla.

Sellainen löytyikin. Yksi Kathmandun ihanimmista ja rauhallisimmista turistikohteista: Garden of Dreams eli Unelmien Puutarha.

Garden of Dreams on suuri  puutarha Thamelin reunamalla. Se on käsittämättömän hyvin hoidettu, vehreä paratiisi, joka tarjoaa rauhaa kaikesta melusta ja möykästä. Se on myös rakastavaisten suosittu kohtauspaikka. Julkiset hellyydenosoitukset ovat Nepalissa tabu, mutta Garden of Dreamsin vehreissä ja suojaisissa sopukoissa nuoret istuivat yhdessä, jotkut jopa halaillen.

Keskellä tätä unelmien puutarhaa sijaitsee Kaiser Café, uudelleen entisöity upea kahvila, josta sai Kathmandun ehkä parhaimmat sachertortut. Kalleimmat joka tapauksessa. Mutta oli se sen arvoista.

Kaiser Café, alunperin 1920-luvulta peräisin oleva kahvila, joka oli entisöity


Pasuunakukkia

Rauhan tyyssija

Paratiisikukka


Lisää pasuunakukkia

Veljekset kuin ilveksest

Puutarhan väriloistoa
 Jos Garden of Dreams oli jo päivällä ihastuttava, vasta illalla se muuttuikin satumaiseksi. Sadat taiten asetetut valot tekivät siitä todellisen paratiisin ja ihmemaan. Ei siis ihme että ensimmäisenä päivänä istuimme ja kuljeksimme täällä pitkälle iltaan.

Kahvila iltavalaistuksessa

Tulet on sytytetty lammen pinnalle

Rotunda valaistuna

Bambut peilailevat lammen pinnalta

Todellinen portti unelmiin
Unelmien puutarha on todellakin nimensä veroinen. Keidas ja rauhan tyyssija. Arvata saattaa, että palasimme sinne pian uudelleen. Nyt kera eväiden. Olimme edelliskerralla oppineet, että Kaiser Café on ihastuttava, mutta aivan liian kallis meidän budjetillemme. Seuraavalla käynnillä olimme hyvin varustautuneita. Meillä oli kirjojen ja maalaustarvikkeiden ohella mukanamme perunalastuja ja pari olutta, joiden juomisesta kuitenkin syntyi keskisuuri ongelma.

Meillä ei ollut mitään käsitystä siitä miten julkisilla paikoilla suhtaudutaan alkoholin käyttöön, mutta häveliäisyys esti meitä sihauttamasta auki oluttölkkejämme kaiken kansan edessä. Niinpä sitten yritimme löytää sopivaa suojaisaa nurkkausta vehreiden pensaiden katveesta. Aina kun löysimme jonkin suojaisan penkin, löytyi sieltä jo hempeä nuoripari joka katsoi meitä vihaisesti: "Menkää pois." Niinpä me sitten kiersimme puutarhaa ja sen suojaisimpia nurkkauksia vaivautuneina - oluet repussa koko ajan lämmeten.

Lopulta löysimme sopivan köynnöskasvin ja sen alta penkin jossa sitten noloina ja vaivihkaa joimme oluemme, jatkuvasti mahdollisia kierteleviä ja jonkinmoisina siveyspoliiseina toimivia vartijoita pälyillen. Meille jäi epäselväksi kumpi olisi ollut suurempi synti, vartijan meidät löytäessään: oluen juonti vai suutelu. Pitäisikö oluet piilottaa ja ryhtyä kuumasti suutelemaan, vaiko toisinpäin, pitää leveää hajurakoa, puida toinen toiselle nyrkkiä ja hörppiä siinä samassa olutta.

3 kommenttia:

Kimmo Linkama kirjoitti...

Garden of Dreams, Unelmien puutarha, स्वप्न बगैंचा (Swapna Bagaicha), on todella näkemisen arvoinen keidas kaiken hälinän keskellä.

Pussikaljaoperaatio oli yhtäältä vähän nolo, mutta toisaalta hilpeä. Ihan kuin oltaisiin oltu koululaisia salaa tupakalla kulman takana :-)

Päärakennuksen aulassa oli ennen/jälkeen -tyyliin rakennettu valokuvanäyttely, joka kuvasi paikan alennustilaa verrattuna nykypäivään. Todella mielenkiintoinen!

Ja Kaiser Café olisi saanut täyden kympin missä tahansa Euroopassa. No, palveluun olisi voinut lisätä muutaman asteen hymyä, mutta kokonaiskokemuksessa ei valittamista. Etenkään, kun tämä paratiisi oli hotellistamme ehkä varttitunnin kävelymatkan päässä.

Kuten kuvista näkyy, ehkä paras aika käydä tuolla on juuri illan pimetessä.

Tiina Linkama kirjoitti...

Luulen, että tuo murrosikäinen pussikaljojen piilottelu kuului joukkoon: yhdet hauskimmista hetkistä koko reissusta.

Koska sitä kuuttakymppiä lähenevät mammat ja papat saavat näin paljon iloa kun onnistuvat vartijoiden silmien välttäessä imaisemaan sisuksiinsa pari olutta.

Anonyymi kirjoitti...

Huh, huh! Vasta muutama päivä matkaa kulunut ja te olette jo kokeneet vaikka mitä!! Garden of dreams löytyi kyllä todella oikeaan rakoon, voisin kuvitella!! Jatkan ahmien seuraavaan osaan....!

Jussukka