sunnuntai 29. tammikuuta 2012

#101. mustavalkomaanantain haaste: runo

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Huomenna sulkeutuu 101. mustavalkomaanantain haaste, joka on Tua Forsströmin runo:
Kattotuuletin kuulosti
vedestä lentoon nousevilta joutsenilta
Lariam-lääkkeen vaikutuksen
alaisena potilas puhuu moskiittoverkon alla
läpi yön, kysyy ja väittää vaikkapa
että maa on soikea kuin muna
Hän tietää sen todeksi
Eikä terassin puoleista seinää
voitu pitää pimeän tultua auki,
eläinten vuoksi


Tua Forsström: Mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja (Teos, 2008)


Ja tässä sitten oma haastevastaukseni, joutsenet koskettavat aina ja niiden nousun ja laskun ääni on todellakin mahtava, kuin suuri helikopteri aloittaisi roottorien räpsytyksen täysin väärään suuntaan:


2 kommenttia:

pappilan mummo kirjoitti...

se ikäänkuin juoksee veden pinnalla

Tiina Linkama kirjoitti...

pappilan mummo - siltähän se joutsenen lähtö hieman näyttää.