torstai 17. marraskuuta 2011

Valokuvatorstain 225. haaste: ääni, jonka viimeksi kuulit

Tämän valokuvatorstain haaste oli minulle helppo - siinä pyydettiin kuvata ääni, jonka viimeksi kuulit kodin ulkopuolelta. Ja sehän on meillä Võsulla ollessamme meri. Meri, ja sen rauhallinen iankaikkinen ja ikiaikainen kohina. Meri ja myrskyn äänet, taittuvat laineiden harjapäät ja niiden iskeytyminen rantaan. Nouseva laskeva laineiden laulu, joka tuudittaa meidät joka yö uneen.

Kuva ei ole kotirannaltamme, vaan kuuden kilometrin päästä, Käsmusta, missä suuret kivet reunustavat Käsmun niemeä. Meidän kotirantamme on hietikkoa. Mutta ääni on sama, meren ääni:


Lisää minun kahden päivän takaisia merikuvia myrskypäivältä löydät täältä: Meri, kivet ja Tiina aallonmurtajalla

Ja lisää muiden valokuvatorstailaisten ääniä kodin ulkopuolelta löydät täältä: Valokuvatorstain 225. haaste.

16 kommenttia:

Kiiris kirjoitti...

Jos minulla olisi valta voima ja valtikka, asuisin meren rannalla. Aaltojen ja tyrskypäiden ääniä kuunnellen ja katsellen. Meri ON.
Kiitos tästä postauksesta. Se vei minut hetkeksi unelmiini.

Tiina Linkama kirjoitti...

Tervetuloa siis vaikka merikohinalomalle, toteaa Yrittäjä-Tiina. Ja samalla kiittää sinua kun huomaa sinun liittyneen lukijakaartiin.

Reija kirjoitti...

Ihana kuva, minullekin, kuten Kiirepakolaiselle, meren rannalla asuminen olisi haaveena.

Nukke kirjoitti...

Meren rauhallinen kohina kuuluu kuvasta ja laineiden pärskähdykset !

Ina kirjoitti...

Hieno kuva aaltojen loiskeesta. Veden ääni on meditatiivisen rauhoittavaa.

KAHVIKISU¤ kirjoitti...

TODELLA KAUNIS KUVA ;O)

Tapsu kirjoitti...

Upeat tyrskyt!

Maisa kirjoitti...

Kauneimpia ääniä maailmassa: meren aallot lyö rantaan!!

johnu kirjoitti...

Huomaan olevani sisämaan lapsi. Tuon saman levollisen, rauhallisen, kodinomaisen mielihyvän minä saan metsässä. Siellä on hyvin erilaiset äänet vuodenajasta riippuen, sen hetkistä tunnelmaa heijastaen.
Mutta valokuva on hieno, minusta näyttää kesyttömän meren.

Jouko kirjoitti...

Hieno kuva =)

Nohna kirjoitti...

Ah, meren ääni on kyllä jotain kuvaamatonta! Ja hienosti kuitenkin kuvasit niin että kuuluu.

Marjattah kirjoitti...

Kuvasi soittelee sydäntäni, jossa asuu päättymätön rakkaus mereen. Nykyisin katselen ja kuuntelen sen hurjuutta mieluiten rannalta.

kaari3 kirjoitti...

Aaah....terveisin nimimerkki "merta suonissa" :)

aimarii kirjoitti...

Arvatenkin meren ääni on sinulle rakas! Kyllä minäkin mielelläni merta kuuntelen ja katselen. Se on niin monimuotoinen, meri on kuin mieliala.
kuva on huikean kaunis.

Inkivääri kirjoitti...

Hieno kuva ja meren ääni on kyllä tällaiselle sisämaassa iän asuneelle jännittävä ja kaunis!

kaanon kirjoitti...

Aivan ihastuttava kuva. Vaikka minulla on mökki järven rannalla, minun pitää aina ajoittan päästä katsomaan merta.
Sinä olit oikeassa arvailuissasi miten lintukuva on otettu.