maanantai 15. elokuuta 2011

Tiina humpsahtaa Tarton viherkeitaaseen

Minulla oli tänään ns. sovittu tapaaminen! Ja miten miellyttävä sellainen!

Otepääläinen, nyttemmin vantaalainen ystävättäreni Kersten oli Back in Town, joskin vain lyhykäisesti. Ja 'town' oli tällä kertaa Tartto, ei Otepää. Kun vuorella ei ollut tällä erää aikaa tulla Muhamedin luo, hyppäsi tämä Muhamed aamulla bussiin ja matkasi Kerstenin luo - näin luovasti ilmaistuna ja metaforia hämmentäen.

Tapasimme Tarton rautatieasemalla kello 10.00 mikä jätti meille kolme tuntia aikaa käydä kahvilla ja päivittää kuulumisiamme. Aivan liian lyhyt aika, sanon minä.

Kahvilaa ei oltu etukäteen sovittu joten lähdimme lompsimaan kaupungille ja samalla kävi juttu kovaa tahtia. Minä kerroin Võsun ostosta ja Kimmon Brysseliin lähdöstä ja samalla me vaan kävelimme eteenpäin. Kahviloita tuli ja meni mutta me vaan jatkoimme matkaamme, välilä Emajoen rannoille ja siitä eteenpäin. Oli niin paljon puhuttavaa että ei ollut edes aikaa pysähtyä.

Kunnes tulimme kasvitieteellisen puutarhan kohdalle. Poikkesimme sisään, ja minä ajattelin, että puutarha on nopeasti kierretty. Ja samalla jutustelu jatkui. Nyt oli jo Kerstenin vuoro kertoa omista kuulumisistaan, opinnoistaan, reissustaan Ameriikan Yhdysvaltoihin - Unkarista unohdin kysyä tarkemmin!

Ja samalla kävelimme syvemmälle kasvitieteellisen puutarhan ulkopihalle. Ja jossain vaiheessa, päärakennusta kiertäessämme humpsahdimme äkkiä aivan uskomattoman hienoon viherkeitaaseen. Olin ällikällä lyöty. Koska tämä tänne on tullut! Miksi minä en ole tästä mitään tiennyt! Mitä, mitä, mitä!??? Kersten kertoi käyneensä siellä piknikillä - mikä piknik-paikka!

Se miksi olin ällistynyt johtui siitä että olen käynyt Tarton kasvitieteellisessä puutarhassa useammankin kerran, kulkenut niin sisällä kuin ulkona. Mutta koskaan en ole ymmärtänyt kiertää päärakennusta ja näin ollen en ole myöskään tiennyt, että päärakennuksen takana on varsinainen suuri ihastuttava viherkeidas! Suuri!

Jatkuvasti vuolaasti käynyt jutustelukin katkesi hetkeksi, kun minun oli kaivettava kamera repusta. Ei tätä voi jättää kuvaamattakaan!

Ja tässä hieman otoksia tuosta yllättävästä viherkeitaasta, johon humpsahdin sananmukaisesti kesken lauseen:


Yleisnäkymää saavuttaessa puutarhan uumeniin.



Vielä elokuussa on värikirjo ihastuttava, vaikka suurin osa kukkivista kasveista on ohi parhaan paraatikuntonsa.



Salaperäisiä polkuja ja portaita jotka houkuttelevat kulkijaa eteenpäin.




Kersten lummealtaan vieressä.



Vihreään kietoutuva toteemi.



Huvimaja piiloutuu vehreyteen.



Pieni suihkulähde antaa oman säväyksensä puutarhalle.



Puu kuin suuri parsakaali.



Kersten voisi olla suuren puun sisällä asuva henki tai keiju.



Henkeäsalpaavia heijastuksia.



Veikeitä puutuoleja, jotka toimittivat kukkapenkkien tehtävää.


Ehdimme me lopulta pikaisille kahveillekin, ja pääuutiset tulivat varmasti kerrottua.

Mutta varmaa on, että palaan vielä kasvitieteellisen puutarhan jännille poluille ja mahtaville istutuksille uudelleen. Sillä tämä paikka todella teki minuun vaikutuksen! Ja minä kun luulin jo kaiken Tartossa nähneeni! Yllätykset ovat mukavia!


8 kommenttia:

Kimmo Linkama kirjoitti...

No kas. Tuon ei ikinä uskoisi mahtuvan Kroonuaia- ja Lai-katujen väliin. Mutta karttaa tarkemmin katsoessa osoittautuu, että Emajokea kohti kadut erkanevat toisistaan, joten totta tosiaan: siellähän on hehtaareittain tilaa!

Tuonne on päästävä.

Maria kirjoitti...

Kiitos jälleen yhdestä vinkistä, joita Tartossa kannataa katsastaa.
Muutamme sinne lähiaikoina ja kaikki Tarttovinkit ovat tervetulleita.

Tiina Linkama kirjoitti...

Maria, tervetuloa vaan meidän naapurikaupunkiin. Tartolla on paljon tarjota ja mielestäni se on Viron sympaattisin kaupunki.

Sylvia kirjoitti...

Olipa tosiaan muheva paikka!! Eikä vastatefdyltä näytä ollenkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Itsekin kuvittelin paljon Tartossa olleena jo kaiken nähneeni, kunnes pari vuotta sitten kesälomareissulla satuttiin menemään Kasvitieteelliseen "kun ei ollut muutakaan tekemistä". Aika hämmästyneitä oltiin puutarhan koosta ja fiiliksestä siellä. Keidas keskellä kaupunkia.

Olen seuraillut sun blogia pitkään, mutta nyt vasta uskaltauduin kommentoimaan :)

Suvi

Tiina Linkama kirjoitti...

Suvi - eikö olekin mukavaa kun löytää jotain uutta paikasta jonka jo luulee tuntevansa?!

Tervetuloa kommentoimaan jatkossakin!

aimarii kirjoitti...

Oi, oi, mikä paikka ja mukava esittely.

Unknown kirjoitti...

Joo, kasvitieteellinen puutarha oli kiva ja kaunis. Oli tosi mukava nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Vaan muutama päivä olisi tarvittu lisää!