Silti rautatieasema on kaupungin kuuluisimpia nähtävyksiä. Ja kaupunki tunnetaan ehkä parhaiten juuri siitä, mudan ja kylpylöiden ohella.
Haapsalun rautatieasema rakennettiin alunperin keisarillisiin tarpeisiin. Olihan pieni kylpyläkaupunki venäläisen aristokratian ja jopa tsaarien suosima lomapaikka. Ja kun rakennettiin, rakennettiin sitten kunnolla ja komiasti.
Asemarakennus koostuu neljästä osasta: matkustajainhuone, keisarin paviljonki, niitä yhdistävä katos ja 216-metrinen suojattu asemalaituri, joka oli tuohon aikaan Euroopan pisin katettu asemalaituri.
Ensimmäinen matkustajajuna saapui Haapsaluun vuonna 1905, viimeinen lähti 1995. Entisestä rautatiepenkereestä rakennettiin 50 km pituinen kuntopolku, polkupyöräilijöiden kannattaa kokeilla reittiä Haapsalusta Riisipereen. Rautatieasema toimii nykyisin Haapsalun linja-autoasemana.
Ja tämän rautatieaseman takaisella ratapihalla eilen seikkailin ja kuvailin junia eri aikakausilta. Ehkä blogin lukijoista löytyy myös junaentusiasteja. Siis heille ja kaikille teknisestä historiasta kiinnostuneille oheinen kuvakavalkadi näistä rautahevosista:
5 kommenttia:
Tuo juna, jossa oli kyltti "Keila" sai mieleen toistaiseksi ainoan käyntini Virossa.
Lappeenrannan apuhoitajakurssi teki "opintokäynnin" Tallinnaan 80-luvun alussa. Keilassa asui perheemme ystävärouva ja pääsin hänen siipiensä suojassa käymään junalla hänen kotitalossaan.
Rouvan mukaan "turisteilta" oli Keilaan pääsy kielletty.
Matka oli tietysti minusta kaikessa luvattomuudessaan hyvin jännittävä. Yritin kovasti näyttää virolaiselta...
Rouvan kellarissa asusti possu ja lauma kanoja. Se ei varmaan tänäänkään ole siellä yhtään tavatonta. Ruokatarpeiden kokoon haaliminen on siellä varmaan monelle nyt haasteellisempaa kuin konsanaan 80-luvulla.
Ymmärtääkseni eläkeläisten työssäkäynti on edelleen hyvin tavallista.
Mitenkäs se meni... Haapsalun hillitty charmi. Kiitos hienoista kuvista.
Sirkku - Kylläpä onistuinkin sitten vahingossa ottamaan juuri sinulle sorvatun junakuvan.
Ja olipa mielenkiintoinen matkakokemus on sinulla ollut. Se on historiaa, joka monille suomalaisille on jäänyt vieraaksi. Voin vain kuvitella jännityksesi ja seikkailun tunteen!
Itse asiassa kävin tänään naapurimiehen eli OnuKoon kanssa Keilassa. Tarkemmin sanottuna Keilan putouksia katsomassa. Arvaatkin, että kuvia tulee jossain vaiheessa.
OnuKoon kanssa keskustelimme siitä miten valtavasti Keila ja koko Viro on muuttunut 10-15 vuodessa. Minun viime käynnistä on todella monta vuotta, ja en ollut tuntea paikkaa: toinen toistaan isompia marketteja.
Juttelimme OnuKoon kanssa myös siitä, että jos on paljon muuttunut, on paljon vielä tekemättä.
Varsinkin eläkeläisten tilanne on tukala. He eivät juhli näissä kaupallisissa lasipalatseissa.
OnuKoo - näin on. Hillittyä charmia.
Junat on kyllä hianoja :)
isopeikko on oikeassa.
Tiina tykkää vielä enemmän niistä junista jotka vievät jonnekin.
Lähetä kommentti