maanantai 28. kesäkuuta 2010

Latte kertoo: Tää se on elämää

Kuulkaa,

ei voi muuta sanoa kuin että tästä ei elämä enää paljon paremmaksi tule!

Juuri kun olin sitä mieltä, että talvi ei ehkä sittenkään ole maailman parasta aikaa, vaikka silloin on lunta ja kinoksia ja lumipalloja, vaan että kevät on vuodenaikojen kermaa ellei suorastaan ydinluuta, niin joudun pyörtämään sanani. Sillä kyllä kesä sittenkin on vuodenajoista ehdoton ykkönen! Siis Numero Uno!

Tänään taas oli päivä, jota on vanhoina päivinä mukava muistella takkatulen loisteessa.

Olen viime aikoina alkanut antaa enemmän painoarvoa ns. ihmisten kielelliselle funktiolle, mitä myös puheeksi kutsutuaan. Nuorempana en johtokunnan papinoille paljoakaan lörppäkorvaani lotkauttanut. Puhuvat mitä puhuvat, mietin. Kyllä maailmaan höpäjämistä mahtuu.

Vaan, kun on oikein tarkkana ja oppii erottamaan tärkeät sanat kuten ruoka, kuppi, ja niiden yhdistelmän ruokakuppi niin pääsee elämässä jo aika pitkälle. Mutta koira ei elä vain leivästä. Tai nappuloista.

Viime aikoina olen oppinut terävöittämään kuuloani ja erottamaan johtokunnan puhetulvasta myös sellaisia sanoja kuin lähdetään ja uimaan, ja ennen kaikkea niiden yhdistelmän: lähdetään uimaan! My favourite!

Isosyrra Ronja, tuo edesmennyt, rakasti vettä ja uintikeikkoja. Vanhemmiten nekin huvit jäivät siltä vähemmälle, mutta minulle se joskus kertoili tarinoita siitä miten se nuorempana uida polski Vantaanjoessa. Ja miten sitä ihailevasti joku oli nimittänyt Nuoreksi Jani Sieviseksi. (Mikä vähän kyllä oli ottanut Ronjan itsetunnolle, naiskoira kun oli.)

Silloin en vielä täysin ymmärtänyt vesileikkien syvintä olemusta, joka on siis hauskanpito ja pärskintä ja polskinta. Vaan nyt ymmärrän. Siis ihan ykköstä!

Meillä täällä Otepäällä on ihan lähellä tooosi hieno uimaranta, mutta sitä hallinnoivat nihkeät tyypit, jotka eivät katso hyvällä koirien läsnäoloa kermanvalkealla hiekalla. Ikäviä kieltotauluja vähän joka puolella rantaa.

Onneksi johtokunta on nokkelaa ja ovat etsineet erilaisia järviä, joiden rannoilta voi meikäpoika  heittäytyä veteen ilman että joku yli-innokas Hasselhoff tulee heristelemään sormeaan. Kaarnajärv on yksi ja Pilkusejärv on toinen hyvä paikka.

Vaan tänään mentiin kuitenkin ihan uuteen paikkaan, Kõverjärvelle, ja se vasta komea paikka olikin. Metsän keskellä puhdas järvi, kuin kansanlaulusta lainattu, eikä paikalla ketään muuta. Ei rantavahteja, ei kieltotauluja. Vain me. Siis hei, ihan ältsin ykköstä!


Ensimmäinen loikka veteen


Täällä sitä kelpaa uida pidempiäkin matkoja


Osaan tehdä isoja pärskeitä!


Tää se on elämää! Tulkaa tekin tänne!



Niin, että ei mulla oikeasti muuta asiaa ollutkaan. Ajattelinpa vain kertoa, että jos te kuulette joskus sanat mennään ja uimaan, niin älkää epäröikö! Hypätkää heti auton takapenkille ja sitten vain johtokuntaa hoputtamaan matkaan.

Tällaisin terveisin ja ohjein teitä lähestyen

Latte The Scuba Diving Dog

9 kommenttia:

Kimmo Linkama kirjoitti...

Hauska oli katsella, kun Eräs hyökkäsi innolla järveen. Välillä tosin tuntui, että toiminta meni edelle ja ajattelu tuli vasta perästä. Mutta niinhän se aina...

Yllätyin siitä, miten taitava uimari jäpikäs on. Tavanomaisilla Pühajärv-lenkeillä uimassa käydessä kun tassut eivät juuri pohjasta irtoa, mutta nyt mentiin kovaa vauhtia vaikka kuinka pitkälle ja syvälle.

Ja lopuksi tietenkin viereen ravistelemaan. Niin kengät kuin housunlahkeet puolireiteen läpimärät. Missä se näille oikein opetetaan?

emo kirjoitti...

Mahtaako jäpikkäällä olla labradorinnoutajan geenejä? Meidän edesmennyt labbiksemme nimittäin yritti järven kautta uimalla irtiottoa Venäjän puolelle. Siinä oli emännän keuhkot koetuksella. Onneksi poika palasi, vaikka pahimmillaan hänestä näkyi vain pieni piste järven selällä.

Sylvia kirjoitti...

No ihanhan tuo on Golden retriever'in värinenkin! Maustettuna vähän susikoiralla ja muutamalla muullakin rodulla.

Mutta kyllä jäpikällä näyttää olleen kivaa. Muuten, missäs Johtokunta oli, ei ainakaan järvessä... badkrukor!!

Furensic Evidence kirjoitti...

Voi Latte ♥
(Blogien kommentointi on mulle ihan tuskaa - melkein sama kuin jos saisi eteensä vieraskirjan. Pää tyhjenee salamannopeasti jokaisesta järkevästä ajatuksesta. Mutta kuten huomaat yritin kovasti. Latte ja Nannan Otto ovat nykyään suurimmat koiraidolini.)

Pomo muuten ei suostunut edes kastamaan varvastaankaan veteen. Oli oikea hienohelma, kaikki rapakotkin kierrettiin tarkkaan.

Tiina Linkama kirjoitti...

Latte kiittää saamistaan kommenteista.

Emolle - Latten perimä on niin monimuotoinen, että sieltä pulpahtelee ilmaan aika ajoin yllättäviä geenijälkiä.

Koira rakastaa ahtaita paikkoja, suuresta koostaan huolimatta sen täytyy vääntäytyä mitä pienemmistä aukoista sisälle. Siis selvä luolakoira.

Mutta toisaalta se on todellinen vesipeto, tassuissa myös räpylät, joten täytyyhän siellä olla myös vesilintukoiraa tai sitten ainakin sorsaa perimässä.

Sylvia, minua tarvittiin valokuvaamaan. En tiedä mikä Kimmon tekosyy on. :-)

Furensic Evidence - Latte tyynesti kiittää kehuista, hänestä on mukava olla idoli.

mm kirjoitti...

Latten riemu näyttää vastustamattomalta.
Lattehan oikeastaan opettaa meitä kaikkia nauttimaan uusista löydöistämme.
Siis kaikki pärskimään omaa riemuamme ja kastelemaan kaikki muutkin lähellä olevat sillä ilolla!

Nohna kirjoitti...

Olipa reippaita ja vilpoisia uintikuvia!

Tiina Linkama kirjoitti...

mm - näin juuri! Niinhän sanotaan, että viisas ottaa mallia luonnosta, oppii elämän perusasiat eläimiltä, jotka ovat aitoja kaikessa mitä tekevät. Hyttysistä en kyllä sano mitään...

Nohna - virkistävää oli katsoa jäpikkään kesäriemua, ja ravistelujen jälkeen oli vilpoinen olla itselläkin! :-)

Marjattah kirjoitti...

Hyvä tuuli tarttuu Latten touhuista aamutuimaan , hellepäivän uhatessa. Mainio tuo viimeinen kuvakin :)