Sisilia osa 8: Catanian kähjää ja komeutta

Olemme saapuneet Cataniaan, Sisilian toiseksi suurimpaan kaupunkiin, 35 kilometriä Etnalta. Ilta on jo tuloillaan ja ensinäkymät Cataniasta eivät sanottavammin silmiä hivele. Kurja bussiasema, joitain kähjäisiä kuppiloita ja kapeita ankeita katuja sinne tänne. Lähdemme etsimään hotelliamme, aika vaisuina ja väsyneinäkin. Muistissa on vielä Agrigenton komeat temppelit ja kirkas taivas, ja edessä harmaata kaupunkia ja kurjia kujia.

Lähdemme etsimään majapaikkaamme

Catania ei ensimetreillä sanottavammin hurmaa meitä

Hotelli tai itse asiassa apartamentos löytyykin. Se sijaitsee kapealla kadunpätkällä ja sinne mennään ränsistyneen pihan kautta. Minä pyörittelen silmiäni, mutta Risto lupailee: "Odottakaa vaan, kyllä tämä tästä paremmaksi muuttuu." Risto on varannut asunnon netistä ja nähnyt kuvat sen sisätiloista. Ja vot, niin muuttuikin.

Monen monituisen portaan jälkeen saavumme asuntoomme, joka koostuu isosta olo-makuuhuoneesta, keittiöstä (minun makuukammarini) ja yläkerran terassista josta on suora näkymä Etnalle. Sisustus on huoneistossa suorastaan ylellistä. On mahonkinen kirjoituspöytä, komeita lipastoja ja kaappeja. Ja katto joka on liioittelematta ainakin neljän metrin korkeudessa. Vot. Toistamiseen.

Levähdämme hetken ja lähdemme sitten talsimaan Catanian katuja. Ensimmäiset kilometrit ovat ankeita - valtavia kerrostaloja, malliin Viro tai vanha Neukkula, graffitteja, mustia miehiä baarien edustalla. Minä puristan kameraani, vanhaa halpaa EOS 1000:a tiukasti kourassani. Ei nyt suorastaan pelota, mutta ei täällä erityisen viihtyisääkään ole, mietin itsekseni.

Matkatoimisto mainostaa reissuja Etnalle

Poliittiset graffitit riitelevät keskenään

Talsimme aina vain eteenpäin ja maisemat alkavat muuttua. Kerrostalot ja ränsistyneet pientalot jäävät taakse, alamme tulla Catanian keskustaan ja sitä ympäröivään vanhaan kaupunkiin. Ja - kas - jälleen kerran Sisilia näyttää monet kasvonsa. Vanha kaupunki on suorastaan viihtyisä. Kiertelemme pieniä ja suuria katuja. Pysähdymme hetkeksi mielenosoituksessa, jossa osoitetaan mieltä eläinkokeita vastaan. Ja lopulta löydämme miellyttävän ravintolan missä sisäpihalla olemme kilttejä massuillemme. Se on Sisiliassa helppoa.

Mielenosoittaja, jonka paidassa on "veritahroja" ja teksti: BASTA! (jo riittää!)

Mielenosoitus sujuu perin rauhallisissa merkeissä. Moni on tullut paikalle koiransa kanssa.

Pizzeriasta kotiin päin tullessamme saavumme Tuomiokirkon juurelle - ja nythän Catania näyttäytyy suorastaan komeassa valossa. On  mahtavaa arkkitehtuuria, on suihkulähteitä - ja on muotikuvaus, jossa esitellään hääpukua. Ja minä - kuinkas muuten - liityn kuvaajien joukkoon.

Catanian tuomiokirkko iltavalaistuksessa

Suihkulähde katedraaliaukiolla

Muotikuvaus katedraalin edessä

Hiljalleen palailemme asuntoomme. Olemme ostaneet kaupungilta pari pulloa viiniä, jotka aiomme juoda asunnon kattoterassilla, öistä Etnaa ihaillen. Pettymys on hienoinen, kun huomaamme kattoterassille vievän oven olevan lukossa. Viinit saavat luvan matkata seuraavana päivänä Cataniasta Cefalùun. Mutta sitä ennen Tiina käy aamutorilla.

Mutta se onkin sitten jo uuden kirjoituksen paikka.

Sisilia osa 7: Agrigenton temppelit ja azzurro-mies

Agrigentossa viettämäni yö oli reissun kurjin. Hotellin sänky oli kuopallaan ja minä vääntyilin ja kääntyilin läpi yön, monen montaa tuntia ei tullut nukuttua. Niinpä hipsasin ylös aamuvarhain, Seijan ja Riston vielä nukkuessa ja lähdin alas ja ulos Agrigenton valkenevaan aamuun.

On hienoa seurata miten kaupunki herää! Siinä on ihan oma taikansa.  Parvekkeiden säleovet avataan ja vuodevaatteita tuuletetaan. Vihanneskauppias rakentaa myyntitiskiään ja trattorianpitäjä nostelee tuoleja terassille. Pienissä kadunvarsikahviloissa istuu työhönlähtijöitä pikaisilla aamukahvilla. Ilma on vielä yöstä viileä, vaikka aurinko jo paistaa, kuten se vain Sisiliassa voi, täysin pilvettömältä taivaalta.

Agrigento on kaupunki, joka on levittäytynyt yli vuoren. Sen kadut ovat kapeita ja kohoavat taivaisiin. Paljon portaita, joita kivuta ylös ja alas. Porttikongista vilistää kirjava kissa ja juoksee kujan poikki. Toinen ottaa aurinkokylpyjä auton katolla, eikä sillä ole kiire mihinkään. Jostain soi musiikkia.

Agrigenton kadut ovat korkeita ja kapeita. Vihanneskuorma on saapunut.

Vanha rouva tuulettaa vuodevaatteita

Agrigenton kirjavalla kissalla ei ole kiire mihinkään

Kuljeskelen näin pari kolme tuntia ja kun palaan hotellillle, ovat Seija ja Risto jo ylhäällä, valmiina lähtemään liikkeelle. Kohteemme on Valle di Templi eli Agrigenton temppelilaakso. Sama jota olen edellisiltana ylhäältä yrittänyt kuvata.

Matkalla linja-autoasemalle meidät pysäyttää hyväntuulinen pullea mies. Hän aloittaa spontaanisti konsertin, kappale on iki-ihana klassikko: Azzurro Kauaa mies ei ehdi kuitenkaan yksin laulaa kun Kauhavan Caruso liittyy lauluun mukaan - ohikulkijat katsovat kun miehet vetävät kappaletta suurella antaumuksella.

Kaksipa poikaa Sisiliasta niin komiasti laulaa

Seija liittyy kuoroon

Kun esitys päättyy, mies vetää sulavasti esiin laukusta CD:n, joka sisältää miehen esittämiä kappaleita. Kauppamies, mutta mukava sellainen. Raha vaihtaa omistajaa ja CD siirtyy Ristolle.

Linja-autoasemalla Risto kipaisee lähikauppaan ostamaan meille matkaevästä. Minä aikani kuluksi katselen kameran läpi maisemia. Olen ottamassa jo kuvaa kahdesta miehestä linja-autoaseman penkillä, kun huomaan että pieni valkea auto on pysähtynyt keskelle liikennettä ja autosta töötätään voimallisesti. Hetken kestää ymmärtää että tööttäys on suunnattu minulle. Ja kukapa se sieltä autosta heiluttaakaan, ellei äsköinen Azzurro-mies! Meidän Agrigenton tuttumme!

Azzurro-mies heiluttaa

Matka jatkuu temppelialueelle. Kyse on pitkästä laaksosta, joka levittäytyy useiden kilometrien matkalle. Valle di Templin alueella on aikanaan ollut muinainen kaupunki, jossa on ollut seitsemän monumentaalista doorilaiseen tyyliin rakennettua temppeliä, jotka sijoittuvat aikaan n. 600-500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Temppelit ovat parhaiten säilyneitä kreikkalaisia temppeleitä maailmassa varsinaisen Kreikan ulkopuolella.

Huikea paikka, ei voi muuta sanoa. Puhukoot kuvat puolestaan.

Agrigenton temppelilaakso on vaikuttava! Ja kuuluu mielestäni ehdottomasti nähtäviin matkakohteisiin Sisiliassa. Ei ainoastaan temppelit vaan koko temppelialue, josta aukeaa hienot maisemat myös Agrigenton kaupunkiin. Ja kun vielä toukokuussa kaikki on kukassa ja vihreää, on temppelialue kokonaisuudessaan valtavan kaunis.

Oliivilehtoa, Agrigenton kaupunki takanaan

Seija ja kukkiva onnenpensas (tai ainakin näin luulen)

Myös opuntiat kukkivat

Mutta mikä se tämä on! Olisipa saanut nähdä sen kukkivan!

Temppelialueella voisi viettää aikaa vainka kuinka pitkään. Me pidämme piknikkiä suuren puun varjossa. Minä olen aamulla ostanut kirsikoita ja oliiveja Agrigenton vihanneskauppiaalta ja Risto on täydentänyt lounastarjontaamme juustolla ja pullollisella viiniä. Naapuripenkillä istuu pari sisilialaista naista, joiden kanssa syntyy mukavasti juttua, olkoonkin ettei yhteistä kieltä ole. Suomi ja Tampere ja Ryanair nousevat jälleen avainsanoiksi keskustelussa. Tiedetäänköhän Tampereella edes sitä miten kuuluisa kaupunki se on sisilialaisten keskuudessa?

Kuten sanottua, täällä, puun varjossa olisi voinut vietää aikaa pidempäänkin, mutta kello  käy, ja on aika siirtyä eteenpäin. Haemme reppumme hotellilta ja hyppäämme taas bussiin. Seuraava kohde on Etna. Ja kaupungiksi valitaan Catania, Etnan juurella. Mutta siitä seuraavassa kirjoituksessa lisää.

Sisilia osa 6: Saapuminen Agrigentoon

Agrigento 15.5.2012

Trapani jää taakse ja bussi, jota kuljettaa leuhkan näköinen Luigi Cravatto keikuttelee meitä läpi upeiden maisemien. Agrigento, temppelikaupunki, sijaitsee Sisilian etelärannalla, mutta bussi kieputtaa meitä pitkälti sisämaassa. Bussi on ilmastoitu ja vaikka se täyttyy Trapanin lentokentällä täyteen, jää meille riittävästi tilaa matkustaa kera reppujemme.

Minä seurailen ikkunasta näkymiä, bussi vie, mieli on rento ja letkeä. On kiva tehdä matkaa. Edessäni hönkii mies vahvaa valkosipulia ja takanani istuu vanha nainen joka kovalla ja kärisevällä, jotenkin Sisilian vanhoihin naisiin liittämälläni äänellä, kertoo matkatoverilleen tarinaa, joka ei koskaan lopu. Edessä oleva valkosipulintuoksuinen mies käy hänkin kiihkeänä keskustelua vaimonsa kanssa ja välillä maustaa keskusteluaan huudolla: Porca miseria! Minun ei itse asiassa tarvitsisi katsoa ikkunasta ulos tietääkseni että olen totta tosiaan Sisiliassa!

Maisemaa matkalla Trapanista Agrigentoon

Nuoria viinintaimia matkalla Trapanista Agrigentoon

Viintä nähtynä matkalla Trapista Agrigentoon

Tuulivoimaa hyödynnetään vuorilla

Kirkkomaa - tai paremminkin pieniä yksityisiä mausoleumeja - nähtynä matkalla Trapanista Agrigentoon

Vanhoja linnakkeita jää matkan varrelle - mikä ei ole ihme muistaen Sisilian moninaisen sotaisan historian

Näin bussi keikkuu eteenpäin ja noin kolmen tunnin kuluttua olemme Agrigentossa, joka on kaupunki joka kiipeää korkealle vuorelle.

Siellä se on - Agrigento - kiiveten korkealle vuorelle ja jättäen temppelilaakson alleen

Ensimmäisen kreikkalaisen temppelin näemme jo bussista

Saavumme Agrigentoon ja meillä on selvitettävänämme hotelliongelma. Kuten kerroin, emme saaneet Trapanista nettiyhteyttä emmekä voineet varata hotellia etukäteen. Emme saa nettiyhteyttä Agrigentossakaan. Käymme reput selässä ihmettelemässä muutaman hotellin ovella mutta meille ei ole majataloissa sijaa. Lopulta päätämme parkkeerata pieneen kulttuuria ja nettiä mainostavaan kahvilaan. Kulttuurista en sano sen enempää, mutta nettiyhteyttä ei sieltä saa. Sovimme, että minä jään reppujen vartijaksi ja Seija ja Risto käyvät jalkamiehinä koputtelemassa vielä muutamaisen hotellin ovelle.

Runsaan tunnin kuluttua Seija ja Risto palaavat kuumissaan. Ovat käyneet Agrigenton turismi-infossa, jossa ei puhuta englantia. Ovat ostaneet nettikortin keskuspuiston kioskista, kortti ei toimi. Tunnelmat eivät ole hyvät. Sitä paitsi nälkäkin alkaa jo kolkutella vatsassa.

Minä soitan Viroon Kimmolle, ja Kimmo valtuutetaan kotikoneelta valitsemaan ja varaamaan hotelli joka istuu budjettiimme. Hetken kuluttua meillä on osoite minne mennä!

Hotellimme sijaitsee hyvällä paikalla, korkealla kiemurtavan bulevardin reunalla, joskin sisäänkäynti on sisäkujalla eikä näköalaa ole. Huonekin on ihan ok, paitsi että minun sänkyni on pehmeä kuin trampoliini. Murhaa selälle, arvaan. Mutta meillä on joka tapauksessa katto päämme päälle seuraavaksi yöksi.

Seija ja Risto lähtevät etsimään ruokapaikkaa, minä en ole nälkäinen. Hotellin respan vanha ja hampaaton rouva on kertonut minulle sisiliaksi, jälleen runsaasti käsiään käyttäen, että hetken kuluttua aurinko laskee ja silloin puistobulevardilta on komeat näkymät alas Temppelilaaksoon, missä vanhat rauniot ovat valaistuna. Ruokailun sijasta valitsen iltakuvauksen ja lähden vaeltelemaan bulevardia eteenpäin, temppeleitä bongaten.

Hotellin etsintää Agrigentossa

Ilta saapuu ja Temppelilaaksoon syttyvät valot

Temppelilaakso alhaalla, pitkänä nauhana valaistuna, takana sininen Välimeri

Yönäkymää

Minä olen jo loppusuoralla iltakuvauksessani kun saan soiton Seijalta ja Ristolta. He ovat löytäneet ravintolan, jonka asiakaskuntaa he kuvaavat erittäin mielenkiintoiseksi. Kuulen alun puhelimessa ja loput pöydässä.

Kyse on rantakadun yhdestä pizzerista, joka levittäytyy suurten ja komeiden sisätilojen ohella puiden alle kadulle. Seija ja Risto ovat ehtineet istua ulkoterassilla jo tovin ja heillä on ollut aikaa ja tilaisuus seurata kadun ja ravintolan tapahtumia. Ja näin tapahtuu. Saapuu seurue, useita mustia autoja, nuoria hermostuneita hyvin pukeutuneita miehiä, ja pulleamahaisia vanhempia hyvin pukeutuneita harmaatukkaisia miehiä. Saapuu auto, joka tuo mukanaan pienen ukonkäppänän joka säteilee karismaa ja vaikutusvaltaa. Kaikki suukottavat käppänää, hännystelyssä on selkeä järjestys. Koko seurue siirtyy sisälle mutta pari nuorta sälliä jää ulos ikäänkuin vartioon.

Mitä olemme nähneet? Mafian kokoontumisen vai paikallisen Rotaryn tai keilaklubin kunniapresidentin saapumisen? Mielikuvitus laukkaa, mutta muistaa täytyy että olemme todellakin Sisiliassa, ja vaikka mafia on ajettu täällä ahtaalle, ei se tarkoita, etteikö se silti toimisi jollain tavoin ja joissain paikoin.

Minä liityn seurueeseen - siis Seijan ja Riston, en näiden tummien lasien herrojen seurueeseen - ja tilaan oluen. Seija ja Risto lienevät ainoat ulkopuoliset asiakkaat terassilla, ja heille on jo pariin kertaan tultu juttelemaan, ikäänkuin heitä tutkimaan. Nyt saavun paikalle minä, ja teen uuden tilauksen. Ravintolahenkilökunnalle selviää, että emme siis aio lähteä minnekään.

Ilmeisesti ravintolan väki päättää että olemme ok. Olemme hömelöitä turisteja, niin kai he ajattelevat. Me jatkamme illanviettoa terassilla, herraseurue sisätiloissa, mitä nyt ne pari miestä hengailevat hieman hermostuneina ulkona. En uskalla ottaa niistä kuvaa, vaikka mieli tekisi.

Yllätykseksemme meille tullaan tarjoamaan ilmaisia juomia - talo tarjoaa! Juoma on makeaa ja maukasta jälkiruokaviiniä - näin minä sen tulkitsisin - nimi oli jotain bibbobebbo tai jotain sinne päin. Täytyy tarkistaa Ristolta, joka sai nimen kirjoitettua ylös.

Meillä on lasit edessämme ja meidän reaktioita seurataan ravintolan ovelta. Minä totean, että nyt olisi kyllä ryyppylaulun paikka. Toteamme että emme tiedä ensimmäistäkään. Mikä tahansa laulu kelpaa, sipisen minä, ikään kuin kiitollisuuden osoituksena. Ja niin Seija aloittaa ja Risto ja minä yhdymme äänekkäästi ensimmäiseen lauluun, joka Seijalle tulee mieleen. Ja se on: "Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu, väääkiiii nukkuu.... Kun pääsemme tip-tap-kohtaan äänemme kohoavat kauniina kolmisointuna Agrigenton yöhön: TIP-TAP-TIP-TAP-TIPE-TIPE-TIP-TAP TIP-TIP-TAP ja päälle päästämme yhteistuumin vielä komean  HEI!-huudon.

Ovella meitä seurannut isäntäväki näyttää tyytyävisiltä. Outoja skandinaaveja, päättelevät he.

Myöhemminkin, asiasta oikein innostuen läväytämme vielä ilmoille lyhennetyn version uudesta juomalaulusta, jätämme alkuhöpinät sikseen ja aloitamme aina innostavasta TIP-TAP- kohdasta. Ja loppuun aina, kuin lipun hulmauksena, päätämme säkeistöön hieman saksalaistyyliin: HEI!

Tähän kohtaan on hyvä päättää tämä osa kertomusta, bibbobebboon tai bibbobabbaan. Vetäydymme yöpuulle, minä ehkä maailman huonoimpaan sänkyyn, joka koostuu kivikovasta tyynypötkylästä ja sitä pehmentämään vetelästä keskeltä kuopalla olevasta hetekasta, joka on lujuudeltaan trampoliinin luokkaan.

Miten siitä selvittiin ja mitä seuraavana päivänä tapahtui, se selviää seuraavassa stoorissa.

TIP-TAP siihen asti!

Sisilia osa 5: Trapani ja Erice - niin lähellä, mutta...

Edellinen kirjoitus jätti meidät Monrealen katedraalin ulkopuolelle. Miettimään miten jatkamme tästä eteenpäin Trapanin kaupunkiin.

Olimme kuvitelleet olevamme ovelia ja jatkavamme ikäänkuin puolimatkasta eteenpäin, vaan sepä ei sitten käynytkään päinsä. Ei Monrealesta lähde kuin paikallisbusseja takaisin Palermoon. Ja takaisin Palermoon meistä ei halunnut yksikään.

Ainoaksi vaihtoehdoksi alkoi muodostua taksi, joita olikin keskusaukion tolpalla useita. Ensimmäisestä isosta ja ilmastoidusta taksista tuli ketterästi paikalle mies, joka kertoi matkan maksavan 120 euroa. Me nauroimme epäuskoisen liioitellusti ja aloimme tingata. Nopeasti hinta putosi sataan euroon. Ja siihen se jysähti paikalleen. Me naureskelemaan yhä että no way José. Siirryimme suihkulähteelle pohtimaan tilannetta. Risto: "Kyllä se hinta tuosta vielä putoaa. Tämä on kuulkaa periaatekysymys." Ja Seija lähetetään tinkaamaan hintaa alas. Seija palaa takaisin: "Ei se suostu laskemaan tuosta hintaa enää."

Otamme käyttöön viivästelytekniikan. Istumme näköisällä suihkulähteen reunalla ja odotamme koska kuskin ahneus voittaa tai hermo pettää ja koska hän tulee itse tarjoamaan meille hinnanalennusta. Ei tullut. Yritämme lähestyä muita kuljettajia mutta tämä ensimmäinen näyttää olevan taksitolpan Capo di Capo, joka singahtaa heti paikalle jos vain otammekin askeleen kohti muita pirssejä. Toivomme, että eka pirssi saisi kyydin ja katoaisi, vaan siinä se on, ja siinä me odottelemme.

Minä lähden vielä kerran tinkimään, kerron että rahaa vaan ei ole maksaa noin paljon. Kuski kertoo lapsistaan ja bensan hinnasta ja hinta pysyy satasessa. Tunti kuluu odotellessa ja ollaan jo pitkälle iltapäivässä. Trapanin hotellikin on jo maksettu, joten sinne on mentävä tai menetämme hotellin hinnan.

Alamme keskustella keskenämme taksikyydin eduista - eritoten jos vaihtoehtona on palata tungokseen asti täydessä paikallisbussissa Palermoon ja sieltä sitten taas eteenpäin. "Olisihan se kyllä aika komiaa päräyttää pirssillä hotellin eteen" miettii Risto. "Ja satanen lovitettuna kolmelle ei tee kuitenkaan kuin karvan yli kolme kymppiä", laskeskelee Seija. "Kerrankos tässä herroiksi eletään", kannustan minä.

Ja niin me sitten palaamme valkean tilataksin luo ja otamme kyydin Trapaniin, hintaan 100 euroa.

No, sanottava on, että saimme me rahoillemme vastinettakin. Auto oli tilava, ilmastoitu ja se ajeli mitä upeimpien vuorimaisemien läpi. Matka sujui rattoisasti, eihän siinä mitään. Ja jonkin ajan kuluttua olimme Trapanissa.

Näkymiä matkalla Monrealesta Trapaniin

Näkymiä matkalla Monrealesta Trapaniin

Meillä ei ole paljoakaan käsitystä Trapanin kaupungista ennen sinne saapumistamme. Syy sinne menossa oli sen reunamalla sijaitsevassa Ericen normannilinnoituksessa ja keskiaikaisessa kaupungissa, josta olin kuullut paljon hyvää. Eritoten minua innotti ajatus köysihissillä ajosta korkealle vuoren huipulle, josta pitäisi aueta mitä huikeimmat maisemat kauas merelle asti.

Yksi aiemmin näkemistäni kuvista joka sai minut haluamaan juuri Ericeen

Trapanin kaupunki on iso, eikä monrealilainen taksikuski tunne sitä sen paremmin. Taksi pannaan seisomaan laitakaupungin huoltoasemalla ja kuski kyselemään neuvoa huoltoaseman pitäjältä. Kiivasta sisiliankielistä keskustelua, johon kuuluu myös voimakas elekieli. Kun selkoa ei näytä syntyvän, panee huoltoasemanpitäjä putiikkinsa kiinni ja hyppää taksin etupenkille: "Good Morning" hän iloisena huikkaa meilleTrapanin alkuillassa. Matka jatkuu.

Illan tullen olemme perillä, kunhan olemme ensin vaeltaneet vielä Trapanin vanhan kaupungin pikkukaduilla hetken ympyrää oikeaa kujaa etsien. Vanha kaupunki on arvatenkin sokkeloinen. Hotellissa meitä odottaa yliystävällinen nuorimies, joka ohjaa meidät huoneeseemme, joka on pieni mutta siisti. Minä tiedustelen poitsulta Ericeen menevien bussien aikatauluja ja kun selviää, että köysirata menee kiinni jo alkuillasta siirrämme Ericen reissua seuraavalle päivälle.

Lähdemme etsimään ruokapaikkaa. Suuntana kalaravintola. Olen lukenut aiemmin netistä että Trapani on ollut tonnikalapyynnin mekka ja on vieläkin kuuluisia kalaravintoloistaan. Kysymme avuliaalta respapojalta neuvoa parhaaseen kalaravintolaan. Virhe. Iso virhe. Poika kyllä neuvoi, ja sitä en tiedä oliko kyse parhaimmasta kaupungin kalaravintolasta, mutta yhdestä kalleimmista varmastikin.

Olemme sen verran nuutuneita päivän matkustelusta, että emme ala etsiä vaihtoehtoista kohdetta. Jälleen toteamme, että kerrankos sitä eletään. Ravintola Gusto on moderni ja eleettömästi tyylikäs. Palvelu on moitteetonta, ja onhan ruokakin hyvää. Mutta en viitsi edes sanoa mitä se maksoi. Alkoi Trapani-osuudesta muodostua kallis. Mutta onneksi seuraavana päivänä olisi vuorossa huikea ajelu Ericeen!

Illalla vaellamme myös Trapanin merellisellä rantabulevardilla, ihmettelemme meren tyrskyjä ja kohinaa - Palermossahan emme merta nähneet oikeastaan nimeksikään asti.

Alamme ymmärtää olevamme todellakin Sisilian SAARELLA

Trapanin vanhaa rantabulevardia

Lenkkeilijöitä Trapanin rantabulevardilla

Trapanissa vihdoinkin, läpi vaivojen ja vuorien

Koittaa seuraava aamu. Olemme sopineet että Erice-käynnin jälkeen jatkamme bussilla matkaa Agrigentoon, joka on kuuluisa temppeleistään. Läppäri ei ole suostunut toimimaan koko iltana, emmekä ole onnistuneet varaamaan seuraavan yön hotellia. Risto päättää jäädä Trapaniin tappelemaan läppärin kanssa. Me lähdemme Seijan kanssa Ericeen respapojalta saamiemme ohjeiden mukaisesti bussilla. Kello on yhdeksän tienovilla, ja laskemme että ehdimme hyvin Agrigentoon lähtevään bussiin 12.30.

Matkaamme bussilla läpi aamuisen Trapanin ja vastapäätä meitä tulee istumaan nuori tyttö, ehkä n. 16-vuotias. Kysymme häneltä puhuuko hän englantia. "A little" vastaa tyttö kainosti. Kysymme osaisiko hän neuvoa meitä koska meidän pitää poistua bussista. Tyttö häkeltyy, alkaa selittää, että ei ole oikeastaan täältä kotoisin ja sitten huudahtaa parin penkkirivin päähän: "Mamma! Tiedätkö sinä?" Mamma huutelee takaisin, että ei tarkkaan tiedä, jolloin taas parin penkkirivin päästä löytyy paikallisia, jotka osallistuvat keskusteluun, kaikki käydään tietenkin sisiliaksi. Nyt tiedetään missä Suomi-tyttöjen pitäisi jäädä pois. Puolet bussista on jo osallistunut keskusteluun. Nyt huudellaan että löytyykö bussista ketään joka osaa englanniksi asian meille selittää. Löytyy nuori nainen joka arvokkaasti ja selkeästi artikuloiden lupaa kertoa meille missä pitää hypätä bussista ulos. "Grazie, mille grazie" me huutelemme takaisin kaikille.

Pysäkki löytyy ja hyppäämme ulos. Pyörimme kantapäillämme ympyrää selvittääksemme minne tästä. Ja ohimenevästä bussista kaikki heiluttavat ja näyttävät ja viittilöivät meille käsimerkein: ensin eteenpäin ja sitten oikealle! Me nauramme ääneen. Sisilalaiset ovat todellakin ystävällistä väkeä - jos juna- ja bussiasemien infopisteiden happamia naamoja ei lasketa.

Saavumme köysiradan alkupäähän joka näyttää pelottavan hiljaiselta. Vain muutama taksi seisoskelee hissien lipunmyynnin lähellä. "Huoltokatko" tietävät taksit selittää. Funicular lähtee liikkeelle uudelleen kello 13.00.

Me seisomme vuoren juurella pettyneinä. Räpyttelemme epäuskoisena ja katsomme miten tyhjiä kärryjä nousee hiljalleen vuoren rinnettä ylös. Emme voi uskoa - näin lähellä, mutta siltikin näin kaukana.

Vaihtoehtoja on toki. Voimme palata kaupunkiin ja lähteä sieltä bussilla Ericeen. Tällöin emme enää ehdi Agrigenton bussiin. Taksia emme viitsi edes ajatella. Näin jälkikäteen mietin, että olisiko ehkä sittenkin pitänyt...

Ericeen emme siis koskaan päässeet, enkä minä päässyt elämäni cable-car -ajelulle:

Tämä jäi nyt tällä kertaa kokematta

Alamme uskoa että Erice jäi tällä erää näkemättä. Matkalla bussipysäkille törmäämme rinkkaselkäiseen sveitsiläiseen Andersiin, joka hänkin on matkalla Ericeen köysihissillä. Kerromme hissien huoltokatkosta. Anders sanoo palaavansa kaupunkiin ja ottavansa sieltä bussin linnakkeelle. Hän on ollut Ericessä jo edellisenä päivänä ja innostunut paikasta niin, että on varannut seuraavaksi yöksi sieltä itselleen hotellin. Anders on reissussa kolme viikkoa, joten hänellä on varaa - ajan puolesta - ottaa asiat löysemmin rantein. Meitä odottaa Agrigenton bussi.

Ennen Riston kanssa kohtaamista vaellamme hetken Seijan kanssa toisella puolen Trapanin niemen rantaviivaa, missä lumivalkeat risteilylaivat odottavat päiväristeilijöitä lähisaarille. Istumme hetken merenrantakahvilassa ja kuulemme ympäriltä suomenkielistä puhetta. Se ei yllätä meitä, sillä tiedämme että Ryanair lentää Tampereelta Trapaniin. Itse asiassa Tampere lienee Suomen tunnetuin kaupunki Sisiliassa. Useammin kuin kerran saimme vastaukseksi, kun keskustelukumppani kuuli meidän olevan Suomesta: "Ah Si! Finlandia! Tampere! Ryanair!" Me yleensä vastasimme että si, si, Tampere. Oli liian vaikea alkaa selittää että itse asiassa latvialainen SmartLynx ja aeroportoTallinna.

Suihkulähde Trapanissa

Patsaassa lukee: Herrasmies ja kansakunnan isä. Onko kyse siis Garibaldista?

Huvijahteja ja päiväreissuja tarjoavia risteilyaluksia Trapanin satamassa

Pieni lepohketki Trapanin rantakahvilassa ennen siirtymistä bussiasemalle

Tästä matka jatkui kohti Agrigentoa. Mutta siitä seuraavassa kirjoituksessa lisää.