Sisilia osa 9: Catanian torilla

Herään jälleen varhain uuteen aamuun ja jätän Seijan ja Riston uinailemaan punaiseen buduaariinsa. Aamiainen tarjoillaan kattoterassilla 09.00 ja minulla on pari tuntia aikaa tutustua Catanian aamuun.

Odotukseni eivät ole mitenkään kauhean korkealla, lähiseudut kun ovat koko lailla karuja.

Mutta miten käykään. Hieraisen silmiäni, kun en ole uskoa näkemääni. Kaikki ne kadut, jotka eilisiltana olivat vain pyöritelleet roskia, ovat markkinakojujen täyttämiä. Kirkkaita markkinatelttoja ja tarjolla mitä ikinä ihminen saattaa toivoa tai haluta. On euron kenkiä, kahden euron kenkiä, viiden euron kenkiä. On koruja ja riepuja ja rääsyjä. Ja on ruokaa! Juustoja, makkaroita, kaloja, mustekaloja, paprikoita, tomaatteja, sitruunoita, oliiveja...

Kierrän markkinoita suorastaan häkeltyneenä kaikesta värikylläisyydestä. Olen taas liikkeellä niin aikaisessa, että osa myyjistä on vasta saapumassa paikalle. Puikkelehdin ihmisivilinässä, väistelen suuria kärryjä, joilla myyjät tuovat tuotteitaan torille, ja kuvaan, kuvaan, kuvaan.

Laa-laa, laulaa kamerani, ja hyvä että en itsekin tee niin! Olipa hieno aamuylläri! Markkinat! Ne vasta ovat jotain!

Ja pidemmittä puheitta kuvien pariin:

Tonnikalaa joka on jotain ihan muuta kuin purkissa

Huikeaa! Eikö vain?! Tältä torilta olisi saanut likimain mitä tahansa ihminen voi haluta itselleen. Minun ostokseni olivat vaatimattomat: nippu sukkia, yksi sormus (euron) ja yksi rannekoru, jossa pyhimysten kuvia (euron).

Markkinat ovat hurmaavat, mutta minä olin tarkka ajasta. Kello yhdeksän palasin asunnollemme ja liityin Seijan ja Riston seuraan aamiaispöytään.

Ja nyt me näemme vihdoinkin Etnan ihan omalta kattoterassiltamme:

Seija ja Risto aamiaissärpimellä kattoterassillamme

Ja siellä se on: ETNA, tulivuori, josta Sisilia on kuuluisa

Pakkaamme laukkumme ja lähdemme eteenpäin. Olemme keskustelleet edellisiltana ja tulleet siihen tulokseen että olemme kaikki väsyneitä vaihtamaan kortteeria joka päivä. Olemme nähneet paljon, ja tajuamme, että ihan kaikkea emme ehdikään nähdä tällä reissulla. Minua kiehtova Syracusa jää väliin. Seuraavaksi suuntaamme lähelle Palermoa, Cefalùn turismikohteeseen, jonka sanotaan olevan kaunis. Olemme varanneet huoneiston kahdeksi yöksi ja päättäneet viettää loppuloman vain vetelehtien.

Vaan miten päästä Cefalùun!? Se muodostuu ongelmaksi. Busseja ei kulje Cataniasta sinne ensimmäistäkään. On mentävä jälleen Palermon kautta. Minä en halua kulkea lähtöruudun kautta vaan ehdotan junaa, joka kulkee Sisilian itärannikkoa pitkin ja kurvaa Cefalùun Messinan kautta. (Kimmo lähettelee tekstarilla aikatauluja). Mutta Risto ja Seija ovat bussin kannalla. Alkaa siis The Amazing Race -kisa.

Ryhmä Rummukainen hyppää bussiin, Ryhmä Linkama (minä ja Kimmo tekstareiden päässä) lähtee liikkeelle junalla Messinan kautta. Viimeinen Cefalùssa pistouvaa voittajalle viinit!

Kisa alkakoon!

Paras mies ja/tai nainen voittakoon!

Itsevarma tuuletus on keskeinen osa The Amazing Race -kisaa

Kuinka kävi, sen saatte kuulla seuraavassa kirjoituksessa. Minä lähden nyt Catanian rautatieasemalle!

Sisilia osa 8: Catanian kähjää ja komeutta

Olemme saapuneet Cataniaan, Sisilian toiseksi suurimpaan kaupunkiin, 35 kilometriä Etnalta. Ilta on jo tuloillaan ja ensinäkymät Cataniasta eivät sanottavammin silmiä hivele. Kurja bussiasema, joitain kähjäisiä kuppiloita ja kapeita ankeita katuja sinne tänne. Lähdemme etsimään hotelliamme, aika vaisuina ja väsyneinäkin. Muistissa on vielä Agrigenton komeat temppelit ja kirkas taivas, ja edessä harmaata kaupunkia ja kurjia kujia.

Lähdemme etsimään majapaikkaamme

Catania ei ensimetreillä sanottavammin hurmaa meitä

Hotelli tai itse asiassa apartamentos löytyykin. Se sijaitsee kapealla kadunpätkällä ja sinne mennään ränsistyneen pihan kautta. Minä pyörittelen silmiäni, mutta Risto lupailee: "Odottakaa vaan, kyllä tämä tästä paremmaksi muuttuu." Risto on varannut asunnon netistä ja nähnyt kuvat sen sisätiloista. Ja vot, niin muuttuikin.

Monen monituisen portaan jälkeen saavumme asuntoomme, joka koostuu isosta olo-makuuhuoneesta, keittiöstä (minun makuukammarini) ja yläkerran terassista josta on suora näkymä Etnalle. Sisustus on huoneistossa suorastaan ylellistä. On mahonkinen kirjoituspöytä, komeita lipastoja ja kaappeja. Ja katto joka on liioittelematta ainakin neljän metrin korkeudessa. Vot. Toistamiseen.

Levähdämme hetken ja lähdemme sitten talsimaan Catanian katuja. Ensimmäiset kilometrit ovat ankeita - valtavia kerrostaloja, malliin Viro tai vanha Neukkula, graffitteja, mustia miehiä baarien edustalla. Minä puristan kameraani, vanhaa halpaa EOS 1000:a tiukasti kourassani. Ei nyt suorastaan pelota, mutta ei täällä erityisen viihtyisääkään ole, mietin itsekseni.

Matkatoimisto mainostaa reissuja Etnalle

Poliittiset graffitit riitelevät keskenään

Talsimme aina vain eteenpäin ja maisemat alkavat muuttua. Kerrostalot ja ränsistyneet pientalot jäävät taakse, alamme tulla Catanian keskustaan ja sitä ympäröivään vanhaan kaupunkiin. Ja - kas - jälleen kerran Sisilia näyttää monet kasvonsa. Vanha kaupunki on suorastaan viihtyisä. Kiertelemme pieniä ja suuria katuja. Pysähdymme hetkeksi mielenosoituksessa, jossa osoitetaan mieltä eläinkokeita vastaan. Ja lopulta löydämme miellyttävän ravintolan missä sisäpihalla olemme kilttejä massuillemme. Se on Sisiliassa helppoa.

Mielenosoittaja, jonka paidassa on "veritahroja" ja teksti: BASTA! (jo riittää!)

Mielenosoitus sujuu perin rauhallisissa merkeissä. Moni on tullut paikalle koiransa kanssa.

Pizzeriasta kotiin päin tullessamme saavumme Tuomiokirkon juurelle - ja nythän Catania näyttäytyy suorastaan komeassa valossa. On  mahtavaa arkkitehtuuria, on suihkulähteitä - ja on muotikuvaus, jossa esitellään hääpukua. Ja minä - kuinkas muuten - liityn kuvaajien joukkoon.

Catanian tuomiokirkko iltavalaistuksessa

Suihkulähde katedraaliaukiolla

Muotikuvaus katedraalin edessä

Hiljalleen palailemme asuntoomme. Olemme ostaneet kaupungilta pari pulloa viiniä, jotka aiomme juoda asunnon kattoterassilla, öistä Etnaa ihaillen. Pettymys on hienoinen, kun huomaamme kattoterassille vievän oven olevan lukossa. Viinit saavat luvan matkata seuraavana päivänä Cataniasta Cefalùun. Mutta sitä ennen Tiina käy aamutorilla.

Mutta se onkin sitten jo uuden kirjoituksen paikka.