Kuka oli Tiina-Pekka Halonen?

Villa Ottilia Productionin puolidokumentaarinen tiede- ja taidesarja: Tuntemattomia taiteilijoita jatkuu.

Tänään keskitymme tutkimaan taidepiirien täysin ylenkatsomaa, ellei suorastaan unohtamaa mysteeriä: kuka oli Tiina-Pekka Halonen?

Pekka Halonen (23.9.1865 Lapinlahti - 1.12.1933 Tuusula), tuo rakastettu suomalaisen luonnon, maisemien ja käkkärämäntyjen kuvaaja on meille kaikille tuttu. Moni on vieraillut hänen taiteilijakodissaan Halosenniemessä, Tuusulassa. Ja vielä useampi pysähtynyt Pekka Halosen iki-ihanien taulujen ääreen vaikkapa Ateneumin taidemuseossa.

Olemme kuitenkin Villa Ottiliassa löytäneet historian hämähäkinseittisistä arkistoista tietoja Pekka Halosen aikalaisesta, Tiina-Pekka Halosesta, joka on jäänyt täysin Pekan varjoon. Silti virkeä ja valpas tutkija löytää useita yllättäviä yhtymäkohtia Pekan ja Tiina-Pekan urien varrelta. Heidän tyylinsä eivät olleet täysin samankaltaista, vaikka niistäkin on löydettävissä selkeitä yhtymäkohtia. Oudoksi asian tekee heidän aiheittensa valinnat. Tuntuu kuin he olisivat kulkeneet ritirinnan läpi suomalaisen mäntymetsän ja korpimaiseman. Yhdessä vaellelleet Tuusulanjärven rannoilla ikuistamassa sen ikiaikaista kauneutta. Kuitenkin - ja tämä tekee asiasta vielä oudomman - Pekka Halonen teki uransa Suomessa, kun taas näyttäisi siltä että Tiina-Pekan työt on tehty pääsääntöisesti Virossa. Siellä missä Pekka on istahtanut Tuusulanjärven reunamille, Tiina-Pekka on tehnyt sen Otepään Pyhäjärvellä.

Kuka siis oli Tiina-Pekka Halonen? Oliko hän Pekan sukulainen, ehkä kaukainen Viron serkku, joka tunsi outoa spiritualistista ja henkistä yhteyttä Pekkaan? Onko Tiina-Pekkaa edes ollut olemassa? Onko hän Pekan alter ego tai ehkä syntymässä erotettu kaksoissisko?

Tutustukaamme heidän töihinsä, ehkä niistä löydämme vastauksia tähän ihmiskuntaa kutkuttavaan arvoitukseen!

Pekka Halonen maalasi eniten maisemia ja kansanelämän kuvauksia. Hän teki 1900-luvun alkupuolella värikokeiluja ja tapaili myös impressionistisempaa maalaustyyliä, mutta 1920-luvun alkuun mennessä tyyli tasaantui pehmeäksi ja ilmavaksi. Kuten esimerkiksi tässä teoksessa, joka löytyy amerikkalaisilta taidesivuilta. Taulussa näkyy signeeraus ja vuosiluku 1926, mutta paikka on tuntematon.

Pekka Halosen työ vuodelta 1926 - paikka tuntematon

Katsokaamme Tiina-Pekan työtä, jossa löytyy häkellyttävästi samankaltaisuutta. Tiina-Pekka on kirjoittanut kankaan taakse: Tori, Pärnu-joki, joten tiedämme että se on maalattu Virossa. Olisiko Pekka Halonen saattanut käydä myös Torin pienessä jokirantakaupungissa?

Tiina-Pekka Halosen työ: Pärnu-joki, Tori

Kuvat eivät ole identtiset, mutta vaikuttaisi että Tiina-Pekka ja Pekka ovat käyneet samoilla rantamilla. Sama toistuu seuraavassa kuvaparissa. Ensimmäinen on maalattu ilmeisesti Kuhmoisissa, mistä Pekka Halonen 1916 vuokrasi perheelleen pappilan maihin kuuluneen Kivikosken torpan kesäasunnoksi. Myöhemmin taiteilija lunasti torpan omakseen:

Pekka Halosen maisema mahdollisesti Kuhmoisista vuodelta 1912

Tiina-Pekan rinnakkaisteos on Pärnu-joelta, ei siis Kivikoskelta, mutta voiko olla sattumaa että joki näyttää kulkevan hyvin samankaltaisesti kuin mitä Kivikoskella?

Tiina-Pekka Halonen: Näkymää Pärnu-joelle

Pekka Halosen talvikuvat ovat ehkä sitä kaikkein tunnetuinta suomalaista kansallismaisemaa. Myös Tiina-Pekka väsymättä tallensi talvisia ja lumisia maisemia

Pekka Halosen Violetti talvimaisema joko vuodelta 1923 tai 1926 (signeerauksesta vaikea saada selvää)

Tiina-Pekka Halonen: Salakuuntelijoiden kivi Taevaskodalla

Ja vielä yksi hämmentävä kuvapari. Jälleen emme tiedä missä Pekka Halosen lumipuu on maalattu, mutta Tiina-Pekka Halosen puusta tiedämme sen olevan Villa Ottilian pihalta. Voisiko todellakin olla että Pekka Halonen olisi saattanut kuitenkin yöpyä Villa Ottiliassa? Hyvin arvoituksellista!

Pekka Halosen luminen puu vuodelta 1912

Tiina-Pekka Halosen työ: Lumipuu Villa Ottilian pihalla

Voiko tämä kaikki olla vain sattumaa? Tätä pohti tutkimusryhmämme ja yritti kaivaa lisää tietoja tästä historian unohtamasta taiteilijasta, josta on jäljellä vain useita lumisia töitä ja yksi valokuva. Antaako valokuva meille mitään tietoa tai viitteitä mystisen taiteilijan taustoista?

Kuvassa Tiina-Pekka näyttää olevan suden seurassa, itse asiassa näyttäisi siltä että susi on Tiina-Pekan kesyttämä. Tämä viittaa siis taiteilijan vahvaan kontaktiin villin luonnon kanssa.

Eniten tutkijoita on kuitenkin hämmästyttänyt ja häkellyttänyt Tiina-Pekan vaatetus: hän näyttäisi olevan pukeutunut jonkinlaiseen alkukantaiseen asuun, mahdollisesti kansallispukuun, joka antaa viitteitä eskimoiden ja mahdollisesti inuitien suuntaan. Pekka Halonenhan tunnetusti maalasi paljain käsin pakkasesta välittämättä sillä seurauksella että hän vanhempana kärsi pakkasen palelluttamista sormista ja reumatismista. Tiina-Pekalla ei näyttäisi olevan samaa ongelmaa - hän näyttää pukeutuneen vallan lämpimästi ja ilmanalan edellyttämällä tavalla.

Tiina-Pekka Halonen ja kesytetty susi, vuosi tuntematon

Vertailun vuoksi: perinteinen inuitien talviasu

Päätämme tämänkertaisen osamme kysymällä vielä kerran: Kuka oli Tiina-Pekka Halonen? Oliko hän Pekka Halosen sukua? Oliko hän spiritualisti tai mahdollisesti Pekka Halosen inkarnaatio? Vai ehkä inuiti? Mikä oli hänen suhteensa susiin ja Pärnu-jokeen? Miksi tämän pitäisi ketään kiinnostaa?

Tuskin saamme tälle kiehtovalle mysteerille koskaan vastausta, mutta lieneekö silläkään kovin suurta merkitystä.

Kiitos kaikille Tuntemattomat taiteilijat -sarjan seuraajille. Ja kuten aiemmissakin osissa,  toteamme jälleen: jatkoa seuraa tai sitten ei. Eikä silläkään liene niin suurta merkitystä. Eikä pidä uskoa ihan kaikkea mitä täällä kerrotaan.

Näkemiin ja kuulemiin. Ja kiitos.

Jälkikirjoitus: Jos pidit tästä, ehkä haluat katsoa sarjan aiemmat osat. Ne tässä:

Opetusohjelma: Tuntemattomat taiteilijat osa 1
Opetusohjelma: Tuntemattomat taiteilijat osa 2

Opetusohjelma: Tuntemattomat taitelijat, osa 2

Hei taas rakkaat katsojat ja tervetuloa takaisin Villa Ottilia Productionin puolivallattoman dokumentaarisarjan pariin. Tuntemattomat taitelijat esittelee aikansa kuuluisimpien taiteilijoiden varjossa eläneiden kollegojen töitä. Viime osassa esittelimme mm. George-Pierre Seurat'n, Alfred William Finchin ja Leonardo da Vincin aikalaismaalareita.

Nyt jatkamme sarjaamme eteenpäin, ja aloitamme sen englantilaisella romanttisella maalarilla Joseph Mallord William "J. M. W." Turnerilla,  (23.4.1775 – 19.12.1851). J.M.W.Turner oli kuuluisa erityisesti dramaattisista ja värikylläisistä merimaisemistaan, joissa taivas ja meri yhtyivät valtavaan värihehkuun.

Alla yksi tunnetuimmista ja tutkituimmista J.M.W.Turnerin teoksista: "The Slave Ship" aiemmin tunnettu myös  hieman pidemmällä ja dramaattisemmalla nimellä: "Slavers Throwing overboard the Dead and Dying—Typhoon coming on". Teos on vuodelta 1840 ja löytyy nykyisin Bostonin taidemuseosta:

J.M.W. Turner: The Slave Ship, 1840

Turnerin aikalainen Tiina Turner (koko nimi: Josef(t)iina, Mallord(t)iina, William(t)iina Turner) on kadonnut taidehistoriasta, sinne ainuttakaan alaviitettä jättämättä. Silti tämä oranssia ja punaista dramatiikkaa runsaasti viljelevä taiteilijatar oli hänkin innostunut veden ja taivaan kuvaaja. Alla hänen teoksensa: Tyrskyjä Taevaskodalla, jossa löydämme samaa turnerilaista vimmaa kuin mitä J.M.W.Turnerin töistä. Pelkistyksen vuoksi Tiina Turner on kuitenkin jättänyt kuvasta orjat ja hukkuvan laivan pois:

Tyrskyjä Taevaskodalla

Siirtykäämme ajassa hieman eteenpäin ja tutustukaamme kreikkalaissyntyiseen mutta Italiassa vaikuttaneeseen taitelijaan Giorgio de Chiricoon (10.7.1888 – 20.11.1978). Ennen ensimmäistä maailmansotaa de Chirico perusti taideryhmän: Scuola Metafisica (metafysiikan koulu), joka myöhemmin vahvasti vaikutti tuleviin surrealisteihin, kuten René Magritteen ja Salvador Daliin.

De Chiricon varhaisimmissa töissä on läsnä usein epätodellinen odotuksen ja vieraantumisen tunne. Työt ovat samalla surrealistisia mutta arkkitehtoonisia. Syvät varjot ja niiden vastapoolina toimiva häikäisevä kirkkaus antavat töille epätodellisen ja surumielisen tunnelman.

Giorgio de Chirico:  Mystery and Melancholy of a Street, 1914

De Chiricon aikalaisiin kuuluva Giorg(t)iina de Chirico on jälleen vähemmän tunnettu taiteilijatar. Myös Giorg(t)iina oli viehtynyt syviin varjoihin ja pimeisiin holvikaariin. Olemme saaneet käsiimme yhden hänen työnsä: Palermon rautatieasema, jossa näkyy Giorg(t)iinalle tyypillinen varjojen ja valon kova leikkaus.

Giorg(t)iina de Chirico: Palermon rautatiasemalla

Viimeisenä on päivän osassa vuorossa meidän kaikkien niin suuresti rakastama Henri-Émile-Benoît Matisse (31.12.1869 – 3.11.1954). Kukapa ei Matissea, tuota impressionismin isää, tuntisi. Hänen viehättävät värikylläiset interiöörinsä ja asetelmansa ovat suurten ja kansainvälisten taidemuseoiden tärkeimpiä ja arvostetuimpia töitä.

Matisse maalasi vain muutamia omakuvia, joista tunnetuin lienee vuodelta 1906: Omakuva raidallisessa t-paidassa.

Henri Matisse: Omakuva punaisessa t-paidassa

Ohjelman lopuksi on Villa Ottilia Productionilla ilo esittää kadonneiden arkistojen aarteiden todellinen löytö, toinen Matissen muotokuva, jonka lienee maalannut hänen aikalaistoverinsa: Henri(t)iina Matisse, joka myöhemmin otti käyttöön taiteilijanimen Tisse.

Tiedämme Tissestä melko vähän – sen verran kuitenkin, että hän ei ollut täysin erakko, vaan perusti pienen taiteilijaryhmittymän, johon kuului hänen lisäkseen toinen naistaiteilija Zanne (koko nimi: Jaana-Paul Cézanne). Tisse ja Zanne ovat tiettävästi maalanneet myös ainakin yhden yhteisteoksen: Sfinksin arvoitus (engl. A Sphinx Day Afternoon), jonka he kuitenkin signeerasivat HéBé-lyhenteellä.

Alla Tissen maalaama muotokuva, jonka uskotaan esittävät juuri Henri Matissea. Täyttä varmuutta tästä ei kuitenkaan ole, kuten ei oikeastaan mistään, mitä tässä ohjelmassa on kerrottu.

Tisse: Erään miehen muotokuva

Ja näin päättyy tämänkertainen osamme sarjasta: Tuntemattomat taiteilijat. Seuraava osa joko tulee tai ei tule tälle kanavalle. Ja kuten kaikkia muitakin sarjan osia, sitä ei voi tilata DVD:nä eikä sitä tulla esittämään YLE:n Teema-kanavalla.

Kuulemiin ja näkemiin. Ja kiitos.

Opetusohjelma: Tuntemattomat taiteilijat, osa 1

Tervetuloa Villa Ottilian opetusohjelmien pariin. Tänään aloitamme uuden tiede- ja taidesarjan, joka käsittelee historian unohtamia taiteilijoita. Noita raukkoja, jotka ovat jääneet suurempien tekijöiden varjoon, kuka mistäkin syystä.

Ohjelmassa esitetyt teokset ovat osa viime aikoina löydettyä harvinaista taideaarteistoa. Villa Ottilia Production ei kuitenkaan ota vastuuta ohjelmassa mahdollisesti esiintyvistä virheistä teosten tekijöiden suhteen - eikä oikeastaan mistään muustakaan mitä ohjelmassa kerrottaan. 

Ohjelmaa ei saa jatkossa tilata DVD:nä YLE-shopista eikä sitä myöskään uusita YLE Areenalla tai Maikkarin Katsomossa.

Alkumusiikkia... ja näin se lähtee:

Georges-Pierre Seurat, ranskalainen pointillisti, on monelle taiteenrakastajalle tuttu ja tunnettu hahmo. Hänen hienovaraiseen, usein vastaväreihin ja niiden tuottamaan optiseen illusioon perustuva tekniikkansa on myöhemmin tullut tunnetuksi pointillismina. George-Pierre Seurat'n teoksia löytyy suurimmista ja arvostetuimmista taidemuseoista.

Harvempi sen sijaan tuntee hänen naispuolista aikalaistaan Georg(t)iina-Pirre Seurat'ia ja hänen tuotantoaan, naista joka kuitenkin töpötteli pensselillä parhaansa mukaan.

Tässä yksi helmi kadonneiden arkistojen aarteista:

Georg(t)iina-Pirre Seurat'n teos: Kiviä Käsmun rannalla

(Alla vertailun vuoksi George-Pierre Seurat'n teos "Le Bec du Hoc, Grancamp vuodelta 1885)

Myös belgialainen Alfred William Finch oli pointillisti, joka useasti tallensi töihinsä ranta- ja merimaisemia. A.W.Finch asui pitkiä aikoja myös Suomessa. Lieneekö siis sattumaa että samalta ajalta löytyy tuntemattomalta suomalaiselta Alfred(t)iina Wilhelm(t)iina Finchiltä pointillistinen teos, jossa on nähtävissä a.w.finchimäisiä vaikutteita:

Alfred(t)iina Wilhelm(t)iina Finchin teos: Suuri aalto Vainupeassa

Ranskalainen impressionisti  Claude Monet ja hänen lumpeensa ovat kaikille tuttuja. Harvempi tuntee kuitenkaan Claud(t)iina Monet'a, jonka elämäntyönä ellei suorastaan pakkomielteenä oli tallentaa näkymiä Otepään lummelammikolta. Ja kyllä se niitä tallensikin!

Claud(t)iina Monet'n teos Water Lilies 1

Claud(t)iina Monet'n teos Water Lilies 2

Italialainen Leonardo da Vinci on meille kaikille tuttu. Paitsi että hän oli loistava taiteilija, oli hän myös keksijä ja tiedemies joka tutki ihmiskehoa ja tallensi sen moniin havainnollisiin piirroksiinsa.

Vähemmän tunnetuksi on jäänyt Leonardon aikalainen  Leonard(t)iina da Vinci, tutkija ja tiedenainen hänkin. Siinä missä Leonardo tutki ihmistä, Leonard(t)iina uupumatta tutki ja tallensi teoksiinsa ajopuita ja kummallisia puun juuria.

 Leonard(t)iina da Vincin teos: Erään ajopuun anatomiaa

Leonard(t)iina da Vincin teos: Erään juurakon anatomiaa

Eikä sitten tällä erää tämän enempää tästä aiheesta. Eli näihin näkymiin ja näihin kuviin päättyy tämänkertainen opetusohjelmamme: Tuntemattomat taitelijat, osa 1.

Seuraava osa nähdään myöhemmin, jos nähdään. Silloin  saatamme esitellä teille englantilaisen William(t)iina Turnerin - myöhemmin myös Tiina Turnerina tunnetun. Ja ehkäpä myös muutamia muita unhoon jääneitä taiteilijattaria. Pysykää siis kanavalla.Tai ihan miten vaan haluatte.

Kiitos ja kuulemiin.Ehkä.