Tarinani on Neerutista, missä seisoo talo, joka hiljaa humisee illassa, ja jossa yöllä liikkuvat pimeyden voimat, kylmät tuulet, pienet pirut ja hyiset hallattaret. Älkää eksykö siis Neerutiin pimeän aikaan, ajakaa ohi, sillä kylmästä talosta kuuluu Halloween-yönä ääniä, jotka saattavat houkuttaa teitä talon pimeisiin saleihin. Ajakaa ohi. Painakaa kaasua... tai....
Kaikki kirotun talon ympärillä sortuu: puut, talot, ihmiset.
Verenpunaisena talo odottaa uhrejaan ja kuiskii: "Tule, tule..."
Ja kun talon taikapiiriin saavut, laskeutuu yö. Ja kirotun kartanon ikkunoista loistaa kylmä valo.
Riivatut henget tanssivat talossa, ja niiden hengitys muuttaa maailman siniseksi.
Juhlat jatkuvat. Myrkyllinen sumu kietoo talon syliinsä --- nyt sinulla on viimeinen tilaisuutesi. Lähde pois!
Et lähtenyt, olit utelias. Ja virvatulet sinut vangitsivat ja seinään vain varjoksi polttivat. Minähän sanoin!
Kartanon pääovilla odotetaan yön päävieraita. Piruja ja yritysjohtajia. Mutta vielä on olemassa reitti jonka kautta voit ehkä paeta. Seuraa vihreitä portaita. Lähde nyt!
Juokse lujaa, lujaa. Älä katso taaksesi, sillä nyt talo vuotaa verta....
Sulje korvasi. Sillä sinua houkutetaan: "Älä lähde, tule, tanssitaan.... musiikki soi...."
