Pärnu on jäänyt tässä blogissa hieman lapsipuolen asemaan. Tahtoo sanoa, että aika harvoin olen sieltä mitään kirjoittanut jos verrataan siihen miten olen esitellyt muita Viron kaupunkeja. Onhan Pärnu kuitenkin yksi suomalaisten parhaiten tuntema rantaloma- ja erityisesti kylpyläkohde. Ja kaunis kaupunkikin se on, paljon hienoja vanhoja rakennuksia ja historiaakin.
Ei minulla sinällään ole mitään Pärnua vastaan. Minulla ei vaan ole oikein mitään suhdetta kaupunkiin. Toki olen siellä käynyt, pari kertaa jopa siellä yöpynytkin, mutta harvoin minulle nykyään tulee sinne asiaa. Haapsalu, tuo kesämökkimme Villa Vallattoman lähikaupunki on niin lähellä Pärnua, että yleensä ajaa hurautan Pärnun sivuitse matkalla Haapikseen.
Niinpä tässä päivänä muutamana, kun Kimmo oikein ehdotti että lähdettäisiin kerrankin yhdessä reissuun, ehdotin Pärnua matkakohteeksi. Päätimme ajaa Soomaan ja Torin kautta, ja vaikka lähdimme liikkeelle aamupäivästä, vei muut matkakohteet mielenkiintomme niin, että saavuimme lopulta Pärnuun vasta auringon laskiessa.
Hetken kiertelimme kaupunkia, mutta valo alkoi olla jo niin heikkoa, että historiallisten tai hienojen rakennusten kuvaamisesta ei tullut oikein mitään. Ja niinpä suuntasimmekin tiemme Pärnun rannalle, auringonlaskua katsomaan ja Lattea jaloittelemaan.
 |
| Endla-teatteri Pärnussa |
 |
| Pärnu mudaravila eli mutakylpylä |
 |
| Pärnu Kuursaal |
Jo autoa rannan läheisyyteen parkkeeratessa saattoi huomata, että auringonlasku oli upea. Tai se oli oikeastaan enemmän kuin upea. Se oli ihmeellinen. Aurinko oli väriltään vahvan punaisenlila, hehkuva ja oudon muotoinen, sellainen ylä- ja alareunoistaan littana. Se värjäsi jäätyneen meren ja rannan lumen ihanaan sinililaan sävyyn ja koko maailma oli kuin sadusta. En liioittele kun sanon että se oli yksi elämäni hienoimmista auringonlaskusta. Sen ohi saattaisi mennä auringonlasku Pokharassa, Nepalissa, kun aurinko maalasi Phewa-järven magentan sävyillä. Mutta vain niukasti. Ja hei, Nepali nyt vaan on Nepali. Ja me puhumme nyt jostain niinkin tuikitutusta kuin Pärnu.
Myöhemmin luimme, että aurinko oli tuona nimenomaisena päivänä - puhun nyt siis Pärnun auringonlaskusta - ollut erityisen aktiivinen ja yläilmoissa oli havaittu tavallista voimakkaampi aurinkomyrsky, mitä ikinä se tarkalleen tarkoittaakin.
Meille se tarkoitti mahdollisuutta nähdä jotain ainutlaatuisen hienoa. Hieman harmitti, että kamera ei oikein pystynyt toistamaan tuota voimakasta punaista aidosti. Vasta ihan viimeisissä kuvissa, missä tuo laavalampun pollukan muotoinen littana aurinko oli jo pitkälti vaipunut horisontin taakse, väri alkoi tulla lähelle oikeaa.
Voitte vain kuvitella tunnelman. Jopa Latte riemastui ja heittäytyi maahan ikäänkuin aurinkoa palvomaan. Olisin saattanut niin tehdä minäkin, mutta olin liian kiireinen kuvaamaan. Ja tässä pidemmittä puheitta kuvia tuosta ihmeellisestä auringonlaskun hetkestä:
 |
| Vanha talvella suljettu rantaravintola, jonka nimi oli osuva: The Sunset |
 |
| Perhe on saapunut ihmettelemään outoa auringonlaskua |
|
|
 |
| Punainen aurinko maalaa taivaan lilanpunaiseksi |
 |
| Aurinko oli todellisuudessa paljon punaisempi kuin mitä tässä kuvassa. |
 |
| Kimmo ja Latte kulkevat kohti outoa aurinkoa |
 |
| Latte heittäytyy palvomaan punaista aurinkoa |
 |
| Tässä auringon väri on jo lähempänä oikeaa, vaikka silmällä katsottuna se oli tästäkin vielä paljon punaisempi |
 |
| Aurinko alkaa vajota horisontin taakse |
 |
| Nainen kuvaa outoa littanaa aurinkoa joka on laskemassa horisontin taakse |
 |
| Toisaalla kumottaa lähes täysikuu |
Huh, huh. Tämän jälkeen olin kyllä pitkään aivan innoissani. Hetken olin jo miettinyt että kannattaisiko edes Pärnuun asti ajaa, kun alkoi olla selvää, että emme ehdi siellä viettää aikaa valoisan aikaan. Tämän auringonlaskun jälkeen olen sitä mieltä, että olisi kannattanut sinne ajaa, vaikka matkaa olisi ollut tuplasti enemmänkin ja koko muun matkan olisi joutunut istumaan huppu päässä.
Mitä sitten? No eipä paljon muuta kerrottavaa ole. Lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Suosikkipizzeriamme Steffani oli täynnä ääriään myöten ja päädyimme sitä vinosti vastapäiseen La Boca-ravintolaan. Ruoka oli jees, mutta ei se saanut meitä heittämään volttia. Ne voltit heitettiin (me vertauskuvallisesti ja Latte todellisesti) jo Pärnun rannalla.
 |
| La Boca, Pärnu |
Jos tämä olisi kansakoulun kouluaine, voisin päättää sen vaikka näin: Ja sitten me ajettiin kaikki kotiin ja elettiin onnellisina elämämme loppuun asti. Ja sen pituinen se (reissu).
