Nimittäin, olen silmät suurina lukenut viime aikaisia lehtiotsikoita ja nettikirjoituksia siitä miten Suomen kansa paheksuu Leijonien alkoholinkäyttöä kultajuhlissa Helsingin kauppatorilla. Olen Suomen Leijonien päävalmentajan Jukka Jalosen kanssa samoilla linjoilla: "En ymmärrä missä mennään:"
Miten kahdessa päivässä kaikkien aikojen huikein suomalainen lätkähistorian tähtihetki on saatu vedettyä lokaan? Sankareista on tullutkin syyllisiä. Mitä mitä, häh?
Kyse on tietenkin tästä kuuluisasta viinankäytöstä, jota nyt paheksutaan niin nettilehtien kommentoijien kuin myös urheiluliittojen isojen pamppujen voimin. Kun lapsille annetaan väärää kuvaa urheilusta.
Mitä enemmän olen näitä päivittelyjä lukenut, sitä vankemmin seison Leijonien takana ja sitä enemmän ihmettelen mikä tätä katajaista kansaa vaivaa. Miksi kärpäsestä tehdään härkänen, ja mistä tässä on kysymys. Kuuluukoo meidän nurjaan kurjaan kansanluonteeseen nostaa joku korkealle voidaksemme vain repiä hänet sieltä alas? Ei kai sentään. Vai?
Täytyy nyt rauhoittua. Ja pohtia asiaa jotenkin analyyttisesti. Sillä jostainhan kansan viina-tuohtumuskin johtuu. En epäile etteivätkö monet olisi olleet Leijonajuhlissa nähdystä viinankäytöstä aidosti pahoillaankin.
Kysyn kuitenkin: oliko se tämän jälkikohun arvoista? Annettiinpa ainakin ruotsalaisille mahdollisuus ilkkumiseen.
Rikos - syyttäjän ja puolustajan puheenvuorot:
Tässä nämä suurimmat syytekohdat.
Tästä siis oli kyse: Leijonat juhlivat liian näyttävästi viinan voimin ja esiintyivät humalassa Kauppatorilla. Erityisiä raskauttavia asianhaaroja: yksi valmentaja kompuroi punaisella matolla, toinen ei noussut lavalle lainkaan. Bussissa juotiin pullon suusta niin että koko kansa näki. Tasavallan presidentti joutui karhunsyleilyyn kaiken kansan edessä. Lavalla huojuttiin, hoiputtiin ja tanssittiin. Ja näin annettiin Suomen kansalle ja eritoten sen nuorisolle, jonka idoleita Leijonat ovat, väärä kuva urheilusta.
Ja nyt puolustuksen puheenvuoro:
1. Leijonien humalatila - kuka teistä kauhistuneista osaa erotella väsyneiden ja kansansuosiosta hurmioituneiden miesten humalan, väsymyksen ja yleisen riemun toisistaan?
Ihmisiä nämä miehet vain ovat, osa perin nuoriakin, vaikka kansa heidät hetkeksi jumaliksi halusikin korottaa.
Pelaajilla oli takanaan pitkä työputki, joista ei vähäisimpänä edellisenä iltana pelattu finaali. Bratislavan hallilta päästiin poistumaan vasta 02.00 kertoi yksi pelaajista. Ja kyllä, pukuhuoneessa juotiin olutta, näyttävät valokuvat. Onko tuo niin yllättävää?
Kuinka moni teistä ei menisi hieman sekaisin kun saapuisistte Helsinkiin jossa 100.000 ihmistä juhlivat teitä, kiljuvat nimeänne! Hornetit saattaisivat teidät kotiin. Helsinki sakeana teitä juhlivia ihmisiä. Saattaisi tulla naurettua ja tanssittua ja heiluteltua voitonmerkkejä ilman kolmen promillen humalaakin. Ja silti se saattaisi siltä näyttää. Toki kuvat näyttivät että avobussissa juotiin pullon suusta, ja se oli tietenkin moka. Ei se näyttänyt kivalta. Mutta ei se ole yllättävää.
2. Leijonat vs. valmentajat
Nyt ollaan niputettu leijonat ja valmentajat samaan maalitauluun. Ja tässä minusta on tehty iso virhe. Sillä kyse on todellakin pelaajista ja heidän händlereistään ja valmentajistaan. Jälkimmäinen on ryhmä, jonka pitäisi huolehtia omasta joukkueestaan, niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella.
Ja tässä kohtaa nostan minäkin soimaavan sormeni pystyyn. Valmetajien ja ryhmäpäälliköiden ja keitä kaikkia pukumiehiä siellä Leijonien takana häärii olisi pitänyt pitää silmällä sitä että Suomen Mannekiinit saapuvat juhlapaikalle sopivassa juhlakunnossa.
Kun valmentajat räpsähtävät rähmälleen jo lentokentällä tai ovat sellaisessa kunnossa etteivät enää pysty lavalle nousemaan, on se paha moka minusta. Leijonat lopettivat oman työrupeamansa kun summeri soi Bratislavassa voiton merkiksi. Valmentajien ja händlerien työ jatkui senkin jälkeen - mitä he ilmeisimmin eivät ymmärtäneet. He esiintyivät humalassa työpaikallaan, ja se on noloa ja ikävää ja väärin.
Itse asiassa, yksittäisiltä Leijonilta saadut haastattelut Kauppatorilla olivat pääosin asiallisia, jopa siinä määrin, että niitä kuunnellessamme pohdimme, että pitkälle on päästy urheilijoiden esiintymiskoulutuksessa. Otetaan nyt esimerkiksi nuori Granlund, poika on 19-vuotias, mutta harvinaisen selväjärkiseltä tuntuva nuori mies joka ei ole antanut menestyksen nousta päähän, vaan kerta toisensa jälkeen jaksaa muistuttaa että kulta oli joukkueen yhteinen tulos.
3. Tasavallan presidentin halaus
Joka minusta oli itse asiassa aika söpö spontaani mielenilmaus. Johon Halonen itse antoi syötön, asettumalla poikien äidiksi: "Näyttää siltä että kun äiti on poissa, pelaavat pojat paremmin." - Ei siis ihme, että yksi pojista halusi halata äitiä. Minkä jälkeen Halonen näytti häkeltyneeltä mutta kaikkea muuta kuin paheksuvalta.
4. Urheilijoiden antama esimerkki nuorisolle
Tämä lienee se mistä nyt eniten kohistaan. Nuoret kirkasotsaiset fanit järkyttyivät Leijonien viinanläträyksestä. Näinkö nyt oli? Sallinette minun epäillä asiaa. Eiköhän tavalliset nuoret ole jo ymmärtäneet, että maailmaan kuuluu joskus juhlintaa, ja luulenpa että harvassa ovat ne, jotka eivät ole koskaan nähneet vanhempiaan alkoholin vaikutuksen alaisina. Sukujuhlissa, vappuna, jouluna? Ja nyt juhlittiin sentään MM-kultaa ensimmäisen kerran 16 vuoteen.
Jos tämä oli joillekin lätkäjunnuille yllätys, he tulevat jatkossa yllättymään vielä pahemmin, mikäli jatkavat lätkäharrastustaan pidemmälle. Sillä lätkä on omanlaisensa urheilulaji, johon kuuluu äijäily kaikkine lieveilmiöineen. Viinaa ei siihen tietenkään pitäisi liittää, kuten ei urheiluun muutenkaan. Mutta kyllä alkoholi on mukana urheilussa, harvassa on lajit, joissa ei irroitella lopuksi alkoholin voimin. Ja sitä paheksutaan. Viina ei siis lätkään kuulu, ainakin virallisen mielipiteen mukaan, mutta väkivalta kuuluu, ja sitä jopa saatetaan ihailla.
Jos jostain pitäisi olla huolissaan Suomen toivojen suhteen, on se, että heidän ihailemansa urheilulaji on yksi väkivaltaisimmista. Ja että heidän vanhempansa tuntuvat hyväksyvän tämän väkivallan kaukalossa osana lajin luonnetta.
5. Lätkä ja raha
Miksi lätkä on niin suosittua Suomessa? Miksi vanhemmat patistavat lapsiaan lätkän pariin? Miksi lapset hinkuvat kentille? Koska pelaaminen on kivaa? Ehkä. Koska joukkuelajit kasvattavat ihmisen sosiaalisia kykyjä? Ehkä.
Vai olisiko sittenkin osa lajin ihailusta siinä, että siinä tavallinen Kontulan Kolli voi hyvässä lykyssä päätyä miljonääriksi, uudeksi Teemuksi tai Sakuksi. Saada vierellensä missinuken ja VIP-passin koko maailmaan.
Raha turmelee ja sokaisee monen. Maine kihoaa päähän, menestyksen jälkeen seuraa krapula, josta moni ei selviä, mietitään nyt vaikka tämän maailman myllylöitä tai nykäsiä.
Seuraa lukijakysymys:
Kun Suomen nuoriso katsoi Leijonien riemuitsemista Kauppatorin lavalla, iskikö heihin:
1. viinanhimo
2. rahanhimo
3. himo maineeseen ja menestykseen?
Ja vaikka vastaus olisi kaikki kolme, mikä niistä on pahin?
----
Jälkikirjoitus parin päivän kuluttua: Moni blogisti on ottanut aiheekseen kirjoittaa samasta aiheesta, tässä muutama:
Iltalehti, Juha Vuorinen: Illaksi poika kotiin
Iltalehti, Kaarina Hazard: Ihanaa, Leijonat, ihanaa
Taloussanomat, Hannu Sokala: Leijonat kännissä - hyvä niin
Aamulehti, Markus Määttänen: Leijonat periyttää känniörveltämisensä suoraan nuorille
