Yksin Italiassa, osa 47: Orvieton Duomo

Huoltokatkoksen jälkeen blogi ja Italian matkakertomus jatkuu.

Kyse on siis matkasta Italiaan 9.9.-1.10.2014. Jonka ominaisuuslaaduksi muodostui: tutkimusmatka. Tutkimus Italian syvimpään olemukseen. Ja tutkimusmatka Tiinan kykyyn olla yksin kuukauden päivät. Löydänkö Italiasta sen syvimmän olemuksen? Ja löydänkö itsestäni uuden sisäisen äänen, vahvemman tai edes hiukkasen viisaamman?

Tähän asti tapahtunutta:

Tiina on viettänyt viikon Roomassa, vaeltanut hieman alakuloisena ja yksinäisyyttä potien Trasteveren turistivirroissa, hikoillut Forum Romanumilla tuhansien muiden turistien kanssa. Kuullut historian havinaa Ostia Anticassa, vanhassa Rooman satamassa. Rakastunut Berniniin Villa Borghesen taidemuseossa, eksynyt Panteonin suuruuteen ja joutunut pyörryksiin Rooman barokkikirkkojen yltäkylläisyydestä. Tehnyt ostoksia Porta Portesen markkinoilla. Katsonut Fontana di Trevin tyhjennettyyn altaaseen. Kuullut Piazza Navonan suihkulähteiden pulputuksen.

Roomasta matkani jatkui Firenzeen ja Uffizin taideaarteiden huimaavaan yltäkylläisyyteen. Firenzestä siirtyminen Luccaan, missä onnistuin sulkemaan itseni yön pimeydessä erään majatalon takapihalle. Sieltä eteenpäin La Speziaan ja Cinque Terren viiteen vuorille nousseeseen kylään. Junalakko muuttaa suunnitelmiani ja vietä La Speziassa yön pidempään kuin olin ajatellut. Seuraavana kohteena Siena minne saan viestin että viimeisen viikon majoitus Roomassa on peruttu. Muutan matkasuunnitelmiani ja lähdenkin Orviettoon, Umbriaan.

Ja Orvieton ensimmäiseen päivään tämä matkakertomus hyytyi, kun tietokoneen ulkoinen kovalevy poksahti ja kadotin, onneksi vain väliaikaisesti kaikki kuvani.

Ja nyt kertomus jatkuu. Olemme siis Orvietossa, sen toisessa päivässä. Päivämäärä on 25.9.2014.

Ja näin tarina jatkuu.

Orvieton Duomo

Yksi syistä miksi valitsin Orvieton matkakohteekseni oli varmastikin sen kuuluisa Duomo, jolle ei vedä vertoja kuin ehkä Sienan vastaava. Sisarnäköä molemmissa onkin.

Orvieton duomon rakennustyöt kestivät liki 300 vuotta ja vuosisatojen saatossa rakennustyylikin muuttui romaanisesta tyylistä lähemmäs gotiikkaa. Peruskivi muurattiin vuonna 1290  ja rakennustyö katsottiin saaduksi valmiiksi 1600-luvun alussa.

Suomenkielistä kattavaa kuvausta katedraalista en ole netistä löytänyt, mutta ketä kiinnostaa kirkon historia, löytää lisää tietoa englanninkielisestä wikipediasta.

Puhukoot kuvat puolestani:

Duomon fasadi. Sen kahdella puolen on reliefit joista oikeanpuoleinen kertoo Jeesuksen elämästä ja oikenpuoleinen puolestaan kristityn vaelluksesta.

Koko fasadi muodostaa kokonaisen tarinan joka alkaa alhaalta nousten kohti ruusuikkunaa jossa näkyy Jeesuksen kasvot suuren auringon keskeltä

Jumalan lammas suuren ruusuikkunan edessä

Siivekäs hevonen vartiossa

Krisityn vaellus joka selkein kuvin kertoo millaista elämä on helvetissä ja millaista taivaan riemuissa

Helvetin tulessa ei ole hyvä olla

Syntisiä kärrätään helvettiin

Yksityiskohta opetustaulusta Jeesuksen elämästä. Alhaalla Marian ilmestys, sen päällä synnytys seimessä kera eläimien, vieressä kolme viisasta miestä vierailevat seimessä, yllä pako Egyptiin

Koristelun moninaisuus ja käsityön taito pienimmissäkin yksityiskohdissa on huikeaa

Fasadi on valkea-roosa mutta kyljet ovat mustavalkoiset

Orvieton henkeäsalpaavan hienon katedraalin sisällä en käynyt. Oletan että ovet olivat lukossa. Minullahan oli tapana koluta kirkot sisältä ja ulkoa jos vain mahdollista. Sen sijaan menin toiseen paikkaan, joka teki minuun vielä paljon suuremman vaikutuksen. Yllättäen. Ehkä koko matkan syvimmän.

Mutta siitä seuraavassa postauksessa!