minä taas tässä, Latte.
Tänään ajattelin lausua muutaman sanan runoudesta. Nimittäin eli nääs - kuten Tampereella tavataan sanoa - Äiskä on joskus selvittänyt tuttavilleen minun ja edesmenneen syrrani Ronjan eroja näin: "Siinä missä Ronja luki Rimbaud'ta alkuperäiskielellä, Latte lukee Korkeajännitys-sarjoja."
No joo, onhan tuo siinä mielessä totta, että en nyt ole jaksanut tai ehtinyt perehtyä korkeakirjallisuuteen saati lyriikkaan.
Mutta oppia ikä kaikki, sehän on yksi motoistani, ja niinpä tänään otin puheeksi runouden Johtokunnan kanssa. Mitä se on?
Ensin selitti Iskä ja minä kuuntelin hyvin keskittyneenä:

Että niinko loppusointuja ja riimejä ja rytmejä on runous, yritin ymmärtää
Sitten oli Äiskän vuoro. Äiskä käsitteli aihetta laajemmin - puhui kielikuvista ja allegorioista ja symboleista. Tunneherkkyydestä ja eläytymisestä ja sielunmaisemasta. Ja otti esimerkiksi Aaro Hellaakosken runon:
Hauen laulu
Kosteasta kodostaan
nous hauki puuhun laulamaan
kun puhki pilvien harmajain
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen
lie nähnyt kuullut haistanut
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman
kun aukoellen
luista suutaan
longotellen
leukaluutaan
niin villin-raskaan
se virren veti
että vaikeni
linnut heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli.
(Jääpeili 1928)
Ponnekkaasti Äiskä lausui runoa ja minä kuuntelin. Äiskä on joskus opiskellut kirjallisuustiedettä ja nyt sillä oli tilaisuus esitellä hajanaisia tietojaan runoudesta. Se selitti, että Hauen laulu on ollut hieman kuin kirjallisuuden salapoliisitarina. Tulkintoja hauesta on monia - miksi hauki nousi puuhun laulamaan? Ja jatkoi Unto Kupiaisen tulkinnalla ja Anto Leikolan tulkinnalla ja... ja...
Minä en jaksanut pidempään kuunnella moista hölynpölyä. Sillä asiahan oli selvä kuin pläkki!
On hauki ja on kuusi:
Kuusi
Korvatkaa nyt runon 'hauki' vaikkapa keltaisella siilillä:
Siili
Lisätkää keitokseen yksi tunari Iskä, joka viskoo siiliä miten sattuu:
Tunari Iskä
Ja vot, siili on puussa! Tästä kirjoitinkin jo aiemmin otsikolla: Tunarit iskee jälleen
Olin siis ratkaissut kirjallisuuspiirejä vuosikymmeniä vaivanneen mysteerin ilman sen suurempaa kirjallista taustatutkimusta.
T. Latte
PS. Eilen illalla oli täällä kova myrsky ja Laulava siili tuli kuusesta alas. Ja sen sanon, että aion sen jatkossa pitää visusti itselläni. Siilin paikka on suussa, ei puussa. Ja tätä runoa saatte lainata, halutessanne.



