torstai 21. helmikuuta 2013

Italialaisen hiihdon salaisuus

Olen sanonut aiemmin, ja sanon taas, että hotellin pitäminen - tai siis tällaisen B&B-majatalon pitäminen - on hauskaa ja sitten joskus vielä hauskempaa. Oletuksena että asiakkaita on. Sillä asiakkaat ovat tämän bisneksen sokeri ja suola.

Vuosien mittaa olemme vastaanottaneet satoja ja satoja matkaajia, perheitä ja seurueita, jotka jokainen ovat olleet jollain lailla omanlaisiaan. Meillä on ollut vieraita Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Venäjältä, Amerikasta, Latviasta, Liettuasta, Hongkongista, Australiasta, Portugalista ja Hollanista. Noin äkkiä päästä lueteltuna. Ja viime viikolla saimme ensimmäiset vieraamme Italiasta.

Kyse oli aivan äärettömän ihastuttavasta hiihtoporukasta, joka tuli tänne hiihtämään Tarton maratonin. Reippaita urheilullisia ihmisiä, huumorintajuisia ja kaikin puolin kohteliaita ja ystävällisiä. Ja ihanan eläväisiä ja nauravaisia, kuten italialaiset tapaavat olla.

Tarton hiihtomaratoni on jokavuotinen suurtapahtuma, joka on äärimmäisen suosittu. Maratoni kuuluu Worldloppet -hiihtojen sarjaan ja kerää yhteen hiihtäjiä kaikkialta maailmasta. Tänä vuonna hiihdettiin 63 km pitkä maratoni 42. kerran.



Olemme vastaanottaneet mitä erilaisimpia hiihtäjiä, jotka ovat osallistuneet Tarton maratoniin. Näin olemme oppineet vuosien myötä itsekin kaikenlaista, mikä kuuluu maratonille valmistautumiseen. Saksalaiset vieraamme - mukava seurue, joka on yöpynyt luonamme kahtena vuonna - halusivat aamuisin aina spaghettia. Norjalaiset vieraamme olivat sitä mieltä että aamulla ei pidä enää hiilihydraatteja tankata, vaan se pitää tehdä jo edellisenä iltana. Jotkut syövät ennen hiihtoa tukevan aamiaisen, toiset eivät sitten syö paljoakaan, mutta varustautuvat matkaan energiapatukoin ja energiajuomin.

Tämänvuotiset italialaiset asiakkaamme nauttivat hiilihydraatit jo edellisiltana. Ja aamulla söivät normaalin aamiaisen - mitään erityistoiveita heillä ei aamiaisen suhteen ollut. Paitsi iso veitsi. Minä ojentamaan veistä ja miettimään mitä sillä tehdään. Sekin selvisi nopeasti.

Italialaisilla vieraillamme oli salainen ase matkassaan; valtava kimpale parmesania, tuota kivikovaa rasvaista ja hieman suolaista juustoa, kannettiin keittiöön. Ja siitä sitten leikattiin jokaiselle kunnon palanen, joka pakattiin siististi pieneen pakastepussiin. Kuka tarvitsee energiapatukoita kuin on juustoakin!

Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä parempana ajatusta pidän. Juustossa on todella pieneen ja kompaktiin muotoon puristettu energiaa ja rasvaa, jota keho tarvitsee pitkän suorituksen aikana. Olimme siis selvittäneet italialaisen hiihdon salaisen aseen!

Hyvin hiihto meni ja asiakkaamme olivat ladulta palattuaan todella innoissaan. He ovat hiihtäneet Worldloppet-sarjan maratoneja eri puolilla Eurooppaa. Ja Tarton maratonin latureitti mahtavine maisemineen ja vaihtelevine profiileineen sai paljon kiitosta osakseen. Ryhmän vetäjä oli sitä mieltä että vain yksi Alpeilla hiihdetty latureitti oli tätä kauniimpi. Ja se on paljon sanottu se!

Mukavasti meni yhteinen aika italialaisten asiakkaidemme kanssa. Mutta kaikki hyvä päättyy aikanaan. Ja niin sanoimme haikeat hyvästit tälle rennolle ja iloiselle ryhmälle. Vielä viimeiset kuvat ja poskisuudelmat ja se oli sitten ciao!



"Sinne menivät", totesin, kun italialaisten auto kaarsi Villa Ottilian pihalta kohti etelää. "Jäljelle jäi vain hyvät muistot." -- Vaan jäi jotain muutakin. Keittiöstä löytyi lahjana meille loput parmesanista. Iso ihana möhkäle maailman parasta juustoa! Ja sitä tässä ollaan joka ilta nakerrettu mahtavana iltapalana. Pitäisiköhän mennä seuraavaksi ladulle kokeilemaan kuinka tämä salainen ase toimii?! Vai olemmekohan syöneet jo itsemme ylikuntoon?



1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Mmmm..ihanaa! Parmesan ja punaviini - maailman parhaita yhdistlemiä. Ja auttaa vielä urheilusuorituksessa (ainakin ensimmäinen) - täytyy kokeilla!
Kiva että oli mukavia vieraita.
Eikun ladulle vaan, Tiina :)