keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Lattesta Sumpiksi 30 sekunnissa

Hojo hojo,

minä tässä, teidän kirjeenvaihtajakaverinne karvahousujen kera. Niin siis minä, Latte.

Ajattelin kertoa tästä päivästä kun se oli niin ältsin kiva päivä. Aurinko paisteli heti aamulla ja ilma oli lempeä ja minä sitten viuhdoin hännälläni Johtokunnalle että eikö nyt olisi hyvä päivä lähteä vähän pidemmälle reissulle metsään. Näin tapahtui.

Ajettiin Otepään luonnonsuojelualueen metsiin ja sieltä mentiin aina Elva-Vitipaluun asti. Oli nättiä, ja Johtokunnan naispuolinen tykkäsi. Sen huomaa siitä, että se räiskii kameralla sinne ja tänne. Kuten vaikka saniaispöheiköihin, joissa minä en näe mitään niin ihmeellistä. No joo, kyllähän ne kahisevat kivasti kun sinne painuu päistikkaa.


Kaikki olisi muuten mennyt ihan nappiin, mutta minua huolestutti eräs asia. Nimittäin lähtiessämme Johtokunnan miespuolinen ilmoitti että tänään ei sitten kastella Erästä. Ihan niinko minä en tietäisi että kuka se Eräs on! Luulevat puhuvansa salakieltä. Mutta se kastelemattomuus hieman mietitytti. Kun sehän on sitä ihan kaikkein parasta.

Saavuttiin sitten Vitin metsiin ja siellä metsän keskellä on Viti-järvi, pieni nätti suojärvi. Ja sen haistettuani päätin ryhtyä suoraan toimintaan. Ja eikun suorilta jaloilta järveen. Mikä tunnelma, mikä veto, mikä meno, mikä lento. Minä tunsin olevani rento!

Eikä Viti-järvi tosiaan olekaan ihan mikä tahansa järvi, se on mukavasti mutainen, sellaista suomutaa, paksua ja ihastuttavan vahvasti lemuavaa. Jostain syystä Johtokunta ei ilakoinut kanssani. Minut pantiin remmiin ja talutettiin autoon. Ja alettiin etsiä uutta järveä, jossa minut pestä.

 Johtokunnan miespuolinen ei ole riemuissaan, mutta minä en voi välttää leveää hymyä

Tänne minä molskahdin, ja oboy oli kivaa

Niin sitten etsittiin seuraava järveä Vitipalun metsistä. Löydettiinkin  toinen suojärvi, mutta ei minua sinne päästetty. Laiturikin siellä oli, mutta se oli hutera ja kuulemma vähän vaarallinenkin. Minä istuin auton takapenkillä ja nautin ihanista tuoksuistani niin kauan kun se oli mahdollista.

 Johtokunnan miespuolinen tutkii voisiko laiturilta hypätä veteen. Ei voinut ja lillua se tämäkin soinen ranta oli täynnä.

Ja niin sitten kävi, että ajoimme koko matkan Elvaan ja pääsin lempparijärveeni Vereviin. Jesss. Taas mentiin. Minua vaan nauratti ihan mielettömästi koko ajan. Kun kuulemma tänään Erästä ei kastella. Hah!

 Hei me lennetään!



 Olette ehkä kuulleet sanottavan että valuu kuin vesi hanhen selästä. Siitä en tiedä mitään. Mutta valuu kuin vesi koiran selästä on minulle tuttu kielikuva.

 Tyylejä mennä veteen on monia. Tässä yksi tyylinäyte. Hypyn nimi on: Iso Paha Susi. "Pikku porsakkeet, Latte on täällä!"


Niin että tällainen päivä minulla tänään, eli perin mukava. Järveen pääsin kahteen kertaan ja sehän on vain oikeus ja kohtuus, eikö vain. Mutta sitä ihmettelin, että miksi minua tänään kutsuttiin Caffe Latten sijasta Sumpiksi. No, kelpaa sekin nimi. Sumpit on kovia jätkiä, uskoisin.

Ei mulla muuta. Kirjoittelemisiin

teidän Lattenne, joskus myös Sumppina tunnettu




7 kommenttia:

Kimmo Linkama kirjoitti...

Tuo sumppijärvi olisi tietysti pitänyt aavistaa mutalammikoksi, mutta eipäs tullut ajoissa mieleen. Ei siinä muuten mitään, rapiseehan musta muta kuivuttuaan pois, mutta tuommoinen pohjaan mädännyt kasvimöhnä haisee kammottavalta. Kuten Erään jäljiltä myös auto monta päivää.

Sylvia kirjoitti...

On Muutamalla sitten eri bileet. Hyppiä nyt mutakylvyssä kuin mikähän Saku Sammakko! Mutta sanokaan nyt terkkuja, kvack, kvack!

Anjuusa kirjoitti...

Tere Sumppi, sulla on upea Johtokunta, oon jo kauan lukenut naispuolisen jäsenen tarinointia ja ihaillut sen ottamia kuvia. Hallitset vesiurheilua monipuolisesti, eikä pienet suokaasumetaanit haittaa tippaakaan.
Kyllä sun kelpaa!!!

Tiina Linkama kirjoitti...

Sylvia - kvack kvack sullekin

Anjuusa - Kiitti kommentistasi ja kannustuksestasi! Jatketaan näillä linjoilla ja näillä eväillä.

t. Latte

Anonyymi kirjoitti...

Vau!
Nämä kahden päivän uimaraportit nostivat tunnelman pilviin myöhäisellä aamiaisellamme! Kiitos mestarivesipeto Lattelle (ja kuvaavalle Johtokunnalle).
Ihan vois vaikka vapaapäivänä itse lähteä uimaan, ellei kylmänpelko kuitenkin voittaisi...
terv
Seppo&Mari

Anonyymi kirjoitti...

Tylsät päivät sängynpohjalla flunssan kourissa saavat ihan uutta puhtia, kun nauraa räkätän ääneen Laten touhuja. Hulvaton koira! Ja johtokunnan kerronta kerrassaan lystikästä.
Olen lueskellut Tiinan mainitsemaa Vuosi Provencessa-kirjaa. Mainio kirja!
Onko Vösun vuodesta odotettavissa kenties jonkinlaista yhteenvetoa vai selailenko menneitä tekstejä?
Susanna

Tiina Linkama kirjoitti...

Seppo&Mari - ehdotan että teette kuin minä, rymistäen järveen turhia miettimättä. Saisikohan teihin lisävirtaa jos teille heittäisi palloa? Minulla se aina toimii. :)

Susanna - hyvä jos piristyit. Lunssa on kurjaa.

terkuin Latte