perjantai 1. huhtikuuta 2011

Betonitoukka ja muita (aprilli)piloja

Olen päivän mittaan yrittänyt etsiä nettilehdistä vihjeitä herkullisista aprillipiloista. Niitä ainakaan toistaiseksi löytämättä. Maailman uutiset ovat niin hirveitä, että niiden ääressä ei paljon naurata: Libya, Fukushima, Thaimaan mutavyöryt...

Toisaalta, mehevä aprillipila saattaisi nyt nostaa tunnelmaa. Joten, jos olet löytänyt hyvän aprillipilan lehdistä, ole ystävällinen ja jaa se kanssamme!

Mutta kun piloista on puhe niin kerronpa tarinan betonitoukista, jotka iskivät eräänä aprillipäivänä. Itse asiassa en ole varma, oliko kyse aprillista, mutta sovitaan teeman vuoksi niin.

Asuin yksikseni Peikkiksessä eli Klaukkalan Peikkometsässä, pienen pienessä puutalossa, jonne sitten nykyinen siippani eli Kimmo sitten saapui ja asettui samaan mörskään asumaan.

Peikkiksen kellarissa oli wc, suihku ja pieni sauna. Hyyvin hyyvin ahtaissa tiloissa. Kattokin oli kellarissa niin matalalla, että pitkän miehen piti siellä kumartua.

Peikkiksen kellarin katto oli valkeaksi kalkittua tai maalattua betonia, tai jotain kiveä joka tapauksessa. Joka oli röpelöistä. Minä, kaupunkilaistyttö, Kimmolle siitä mainitsemaan. Että miten se katto on niin ihmeellisen röpelöistä.

Ja mitä tekee Rontti!? Mies joka (ainakin tuolloin) oli tunnettu huumorintajuttomuudestaan tai ainakin äärimmäisen insinöörityyppisestä as-a-matter-of-fact -elämänkatsomuksestaan kertoo, että luultavasti kattoon on pureutuneet betonitoukat.

"Betonitoukat?!" ihmettelen minä.

Mies pitää pitkähkön luennon näistä kovista jyrsijöistä, pieneläimistä, jotka elävät betonista ja tekevät sinne pesiään. Mutta ennen kaikkea syödä narskuttelevat betonia päivät pääksytysten.

Asia keskusteltiin ja se siitä. Paitsi että minä aina kellariin mennessäni yritin nähdä betonitoukkia työn touhussa.

Olisikin jäänyt tähän. Mutta ei. Kuukausi myöhemmin, vappuna olemme nimimerkki Outin kuuluisalla vappu-brunchilla. Istumme isolla porukalla terassilla ja kerromme tarinoita elämän monimuotoisuudesta ja oudoista asioista.

Joku lausuttu kommentti tai tarina saa minut  kertomaan vakavana siitä miten minun kellarin katossa pesii betonitoukkia, jotka syödä narskuttavat kellarin katon röpelöiseksi. Kuvailen laajasti betonitoukkien tuhoa ja jälkiä. Outin insinöörimies katsoo minua kummissaan ja toteaa, että tokko sellaisia lieneekään.

Ja minä vakavana ja asiaani uskoen kerron, että toki, toki. Kimmo sanoi!

Tässä vaiheessa Kimmo on kiusaantuneen näköinen ja lopulta saa ähkäistyä, että itse asiassa yritin sinua vaan vähän jekuttaa.

Murha oli lähellä. Mutta tulikin avioliitto. Huomasin että tuo huumorintajuttomuudestaan kuuluisa mies onkin oikeasti aika velmu, jos myös raivostuttava jekuttaja. Ja sen jälkeen olen miestä osannut varoa. Ja varonut eritoten aprillipäivinä.

(Jonain päivänä, jonain päivänä vielä seuraa imperiumin vastaisku, varokoon mies, sinua on varoitettu!)

13 kommenttia:

kiirepakolainen kirjoitti...

hiihhaahii, tää nauraa kippurassa:))) Itsekin yritin Hesarista etsiä aprillipilaa, ei löytynyt, tais siis ainakaan minä en löytänyt. Piti keksiä oma.
Perustin blogiinin puutarhan, jossa kasvaa uusia tuoreita sanoja, kirjaimia, ynnä muuta tarpeellista kirjallisiin tuotoksiin. Ja edullisesti saa, lurittaa vaan laulunpätkän, niin se on siinä!....:))

Sylvia kirjoitti...

Hehe!! Betonitoukkia!!! Mutta kummajaisempiakin todellakin on, kuten ne kuumissa rikkilähteissä elävät otukset!

Täällä ruukaa kaikki lehdet laittaa aina aprillipilat. Sitten haetaan aamulla kieli keskellä suuta sitä pilaa.
Tässä on täkäläisen lehden pila: http://www.gp.se/nyheter/goteborg/1.589336-gotheborgs-sista-fard

Ei varmaan kukaan mennyt siihen halpaan...

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiirepakolainen - ihana oli sanakasvattamosi. Täytyy lähteä ostoksille, etsin vain sopivaa laulunpätkää!

Sylvia - eikö ne sitä paattia sitten upotakaan?

emo kirjoitti...

Tässä sulle yksi pila - tai mistä sen tietää vaikka olis tottakin: http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=574333

Myös Iltalehdessä ja Iltasanomissa on lueteltu litania tämän vuoden mehevimpiä piloja lehdissä.

kiirepakolainen kirjoitti...

Hei, ota joku sellainen keväinen juttu. Juomalaulukin voisi olla aika kiva:)))

marja p kirjoitti...

Demarissa oli aika hauska uutinen, joka kertoi presidentti Obaman vierailun panevan Helsingin liikenteen kaaokseen. Oli kuulema tulossa tutustumaan suomalaisiin sukujuuriinsa juhlaan, jonka isäntänä toimisi Veijo Opamaa. Herran esi-isä olisi mennyt aikanaan lähetyssaarnaajaksi Ambomaalle, jonka seurauksena sitten olisi tämä sukulaisuus syntynyt! Jutussa oli kellonajat lennon saapumisesta, sekä siitä milloin Obama käy Hakaniemen hallissa ostamassa perheelle tuliaisiksi suomalaista ruokaa, mm. karjalanpiirakoita ja mämmiä.Liekö sitten kukaan käynyt noihin aikoihin paikalla katsomassa kuuluisuutta!?

Tiina Linkama kirjoitti...

JOhan oli hauska juttu - vai Veijo Opamaa! Kyllä ne toimittajat ovat välillä aika velikultia!

Anonyymi kirjoitti...

Siis nää betonitoukat oli ihan mieletön juttu! =D =D Hyvä Kimmo!!

Terv. Sarkki

Suski kirjoitti...

Huippujuttu tuo betonitoukat! Kiero huumorintaju Kimmolla, kun ei edes korjannut asiaa siinä vaiheessa, kun huomasi sinun uskovan jutun. =D

Kissapelakuu kirjoitti...

Betonitoukat, hauskinta aikoihin, kiirepakolaisen sanapuutarhan lisäksi... ((==
Etelä-Saimaa lehti käytti aprillipilassaan oikeastikin pakolaiskeskukseksi ehdotettua Konnunsuon vankilan uusiokäyttöideaa.
Ei niin hyvä pila minun mielestäni vaikeiden aikojen vallitessa Libyassa
http://www.esaimaa.fi/Online/2011/04/01/Konnunsuon+vankila+kunnostetaan+Libyan+pakolaisille/2011110905027/4

Tiina Linkama kirjoitti...

Sarkki ja Suski - olihan sen onnistunut pila, mutta seuraukensa se, että pitkään en uskonut mitään mitä Kimmo selitti tai ainakin suhtauduin sen juttuihin terveellä epäluulolla.

Kissapelakuu - olen niin sama mieltä kanssasi, tuo Libyan pakolaisista tehty aprillijuttu osoitti huonoa makua. Vaikka mitä ajatellaan Gaddafista, ei se ole libyalaisten vika että heitä vainottiin ja vainotaan ja sota tulee aiheuttamaan ihan oikeita pakolaisvirtoja.

Outi kirjoitti...

Muistan kyllä hyvin tuon vapunpäivän keskustelun. Rouva L joutui vedätetyksi pahan kerran :) Vaan sattuuhan tuota.

Meillä on töissä alakerrassa sellainen pikku kauppa. Sanoin kerran yhtenä aprillipäivänä kollegoille, että sieltä saa suklaalevyjä ilmaiseksi, kun on viimeinen myyntipäivä. Pari likkaa sitten lähti sinne ja olivat oikein kassalla kysyneet, että missä ne ilmaiset suklaat ovat?

Maija Mäkelä kirjoitti...

Hekottelen :)

Ei ihme, että sovitte yhteen :)