lauantai 24. huhtikuuta 2010

Sellainen kettu

Olen ollut jotakuinkin hiljaa viime päivät, mikä on johtunut osittain siitä, että vasen käteni on ollut ärhäkkä ja kipeä, enkä ole sitä viitsinyt turhaa rasittaa esimerkiksi kirjoittelemalla tai edes valokuvaamalla ja kameraa retuuttamalla.

Mutta muutenhan elämä jatkuu täällä tuttuun tahtiin, kevät tulee, kevät ei tule, kevät tulee, tai ehkä.

Aamulla herättiin lumisateen peittämään valkeaan maisemaan. Nyt on lumi sulanut pois ja aurinko paistaa, mutta on yhä kylmä.

Mutta otsikkoon mennäkseni. Aina ei tarvitse lähteä kauas kuvaamaan. Joskus kohde tulee ihan kotiporteille tai tässä tapauksessa meidän aidan taakse.

Kuva on toissa aamulta, jolloin nousin ylös hieman jälkeen kuuden ja huomasin kettu repolaisen liikuskelevan aidan takana, vain muutaman kymmenen metrin päässä.

Hiivin sisään ja hain kameran, vaihdoin siihen telen. Ja hiivin takaisin pihalle. Kettu oli paikoillaan.

Vaan, kaikessa hiipimisessäni kävi kuten joskus käy, kameran asetukset olivat aivan poskellaan. Johtuiko aamun varhaisesta hetkestä vai omasta kettu-kiihtymyksestä, mutta pieleen menivät kuvat. Ja kettukin otti ja lähti, kun huomasi joutuneensa paparazzin tähtäimeen.

Laitan oheen silti saamani kuvasaaliin. Huomaatteko, veitikalla on saalis suussa:






11 kommenttia:

OnuKoo kirjoitti...

Mutta miten viaton onkaan Ketun katse. Ja kuva poisjuoksevasta repolaisesta kaikessa suttuisuudessaan, mutta kontekstissaan on vallan mainio.

Sylvia kirjoitti...

No eihän nuo yhtään huonoja ole, kun ajattelee millainen kuvauskohde oli!
Mutta lintu parka... ajatella jos sillä oli poikaset jossain...

S kirjoitti...

Äläs mitään, nuo kaksi viimeistä kuvaa erityisesti ovat hienoja! Tuo viimeinen ruskeine värityksineen näyttää siltä, kuin kettu olisi jokin savannin elukka hiekkamyrskyssä.

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiitos kommenteista, ja kyllähän minustakin tuo viimeinen kuva on omalla tavallaan hieno, tai onkin.

Mutta rehellisyyden nimissä, se ei ollut minun taitavan toimintani ansiosta, vaan puhdas sattuma ja erehdys jossa kameraan jäi aamuavarhain kiireesti liikkuvan eläimen suhteen liian ison aukko asetukseksi.

Vallaton mummeli kirjoitti...

Et olisi ollut niin vaatimaton. Ihan halusit saada hetken tunnelman ja hurjan liikkeen, just niin kuin pitikin.

Kersten kirjoitti...

SInähän olet vasta Sherlock!

:)

Freya kirjoitti...

Viimeinen on paras ja hauskakin. Vetoaa omituiseen huumorintajuuni.
Parhaat kuvat tulevatkin vahingossa. =)

Marjattah kirjoitti...

Sykähdyttäviä tuommoiset kohtaamiset! Ekassa kuvassa on ilmeikäs katsekontakti, valppaana pensaan takaa.

Kameroista, ajatteles kuinka minun kävi: Pakkasin maalle tietenkin kameran, ja meinasin harjotella luontokuvausta oikein putken kanssa. Yksi juttu unohtui:akkulaturi. Puhumattakaan vara-akusta...

Toivottavasti käsi jo on kunnossa?

mm kirjoitti...

Ehkä juuri tämmöisyydessään nämä kuvat ovat oikeita "luontokuvia". Tuossa ensimäisessä on se tunne, että molemmat yllätyitte toisistanne...
Minustakin tuo viimeinen on kyllä ihan nappi.

Rummun ema kirjoitti...

Kuinka repolainen katsookaan terävästi kameraan...minua et nappaa!
Vaan nappasit saalistusretken ja sen tunnelman. Huitsin kivoja kuvia katsella!!!

Tiina Linkama kirjoitti...

Suurkiitos kaikille kommentoijille.

Lupaan yrittää jatkossa jatkaa tätä luontokuvaajan uraa, hazardilla tai sitten ei.