#139 mustavalkomaanantain haaste: kuva sinusta

Haasteena oli Bo Carpelanin runo:

Kuva sinusta: 

rintaneula, keltakukkainen, 

lempeys, kaste kukilla, 

jossakin oka - 

huoneessa auringonvalo, 

ääniä, hajua pihalta, 

kädet käänsivät sivun sivulta. 

Sinun silmiäsi kannamme me. 

Kosteus portaikossa, koleus. 

Muistot aamiaispöydän ympäriltä, 

tummenneet, itsevalaisevat. 

Kaasuliesi ruostunut rikki. 

Kuva sinusta: 

huolekkuus, väreilevät lehvistöt 

tiiliseinää vasten. Myös isä lepää, 

meissä. 

Missä oli raskautettuja hartioita, 

siellä oli siipiä.

- Bo Carpelan, suomentanut Tuomas Anhava- 

Sinun silmiäsi kannamme me

Ja vaikka sinä unohdat, rakas, rakkain, minä muistan. Sinunkin puolestasi.

Kuvassa istuu Alzheimerin tautiin sairastunut äitini Malmin sairaalassa. Kysyin: "Äiti, saanko ottaa sinusta kuvan?" ja äiti jaksoi vastata, vaikka ei yleensä enää puheeseen reagoi: "Saat."

Tuntui kun äitikin olisi ymmärtänyt sen miten muistot häviävät hiljalleen, mutta että kuva jää. Hymyillä ei äiti jaksanut - eikä se ollut edes tarpeellistsa.

Takaisin muihin kuvallisiin haastevastauksiin pääset tästä: #139 mustavalkohaaste