maanantai 10. syyskuuta 2012

Mustavalkomaanantain #130 haaste: runo


Koskaan ei ole liian aikaista
tarttua hetkeen
ja ihmisen käteen
avata ikkuna
nuuhkia sumua
kuunnella tuulta
antaa auringonläikän hiipiä lattialle.

~ Satu Hassi ~





Muita kuvallisia tulkintoja runoon löytyy täältä: 130. mv-haaste

14 kommenttia:

  1. Oi mikä tunnelma! Edustan muhkea suuri puu korostaa ihmisen pienuutta kaiken keskellä. Hieno näkemys!

    VastaaPoista
  2. Käsi kädessä puun alla rannalla - juuri oikea hetki

    VastaaPoista
  3. Tämä hieno kuva kertoo paljon. Siinä on tartuttu hetkeen, ulkoiset puitteet luovat hyvän tunnelman.

    VastaaPoista
  4. Tarttua käteen, olla lähellä !
    Hyvä haastekuva !

    VastaaPoista
  5. Kaunis hetki rannalla, läheisyys ja kosketus luontoon välittyy hienosti.

    VastaaPoista
  6. Anonyymi23.23

    Sopii haasteelle

    VastaaPoista
  7. Onpas tullut upeita otoksia tämän viikon haasteeseen! Tämä on kaunis!

    VastaaPoista
  8. Täällä ollaan niin herkissä ja liikuttavissa tunnelmissa.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi10.48

    He ovat oikealla asialla. Hieno kuva!

    VastaaPoista
  10. Ompas suloinen kuva !!!

    VastaaPoista
  11. Voi ku söpö kuva !!!

    VastaaPoista
  12. Ihana, ihana, ihana! Tykkään asettelusta.

    VastaaPoista
  13. Kiitos kaikille kommentoijille!

    Kerronpa hieman kuvan taustoista. Kuva on otettu Võsun rannalta illansuussa, kun kävelin siellä itsekseni. Näin tytön ja pojan juoksevan rannalla käsi kädessä ja yritin ottaakin muutaman kuvan heistä, jotka eivät erityisen hyvin onnistuneet.

    Lähdin sitten jo kotia kohden ja jostain syystä käännyin katsomaan rannalle. Ja kaukana näin pojan polvistuneen tytön eteen. Ehkä kosiakseen. Otin kuvan telen ääripäällä. Ja kuva ohessa.

    Se ei siis ole mitenkään lavastettu tilanne vaikka puut ja hahmot ovatkin asettuneet hyvään sommitteluun. Joskus onnistaa.

    VastaaPoista

Kommenttejasi odotetaan! Kiitos!