Haastetta muotoillaan näin tehtävässä:
TILAPÄINEN
se että kaikki maailmassa on tilapäistä ei tarkoita samaa kuin että kaikki muuttuu, että maailma muuttuu, että pysyvää on vain muutos, miten se ilmaistaankin, muutoskin on vain tilapäistä, pysyvyys tilapäistä, ja kaikki välttämätön vasta tilapäistä onkin, ruoka muuttuu sonnaksi, juoma virtsaksi, ne ovat vain aineen tilapäisiä muotoja eikä siinä ole eroa vegaanin ja lihansyöjän kesken, tilapäistä on kesä, tilapäistä talvi, tilapäistä lapsuus nuoruus aikuisuus vanhuus, tilapäisyys on elämän edellytys: muutosta me pelkäämme, pysyvyyteen ikävystymme, tilapäisyydestä löydämme tarkoituksen.
Kai Niemisen kokoelmasta Alan oppia (2010)
Minä jäin pohtimaan ihmiselon tilapäisyyttä, sitä miten me koko elinikämme rakennamme kuin pienet muurahaiset oman elämämme raameja: kotia, perhettä, taloa. Olemme niin ollaksemme, kaikkivoipaisia ja uskomme kaiken pysyvyyteen. Kuitenkin, yksi toisen jälkeen me täältä katoamme, ja tomuksi muuttuvat meidän linnamme ja pilvilinnamme.
Laulun sanoin: Väliaikaista kaikki on vaan.
Klikkaa kuvaa suuremmaksi, jos yksityiskohdat kiinnostavat.
Muiden ajatuksia ja kuvia tilapäisyydestä löydät täältä: Valokuvatorstain 233. haaste

Joo kyllä tässä just eilen puhuttiin aiheesta, että ympäriltä ihmiset katoo. Väliaikaista se tosiaan on.
VastaaPoistaVoi miten upea kuvakokoelma - rakastan vanhoja valokuvia! <3
VastaaPoistaHieno kollaasi, mustavalkoinen tekee siitä kyllä pysyvän. ;)
VastaaPoistaMutta siis huippu vastaus.
näin se on - tilapäistä tämä elämä on vain täällä maapallolla
VastaaPoistaHieno kuvakooste josta tuli sama laulunpätkä mieleen vaikken vielä ollut lukenut tekstiäsi:)
VastaaPoistaHarmi kun talot ränsistyvät kun nuo ihmiset ovat kerran onnellisina niissä eläneet.
VastaaPoistaOn niin mielenkiintoisen ihana vanha kuva, että haluaisi kuulla tarinankin.
VastaaPoistaUpea ja tunteita herättävä kuvakokoelma tähän haasteeseen.
VastaaPoistaHyvä haaste ja hyvä vastaus. Vanhoissa valokuvissa minua ei lakkaa kiehtomasta, että valo on piirtänyt jotakin, jota ei enää ole. Alakuloista lumoa, suostumista väistämättömään...
VastaaPoistaMeillä oli sama ajatusmalli, sillä välikaista kaikki on vaan lauloin minäkin kun postasin "tilapäiseni".
VastaaPoistaKiitos kaikista tähänastisista kommenteista. Lupaan kertoa myöhemmin lisää tästä kollaasista, ja siinä olevista kuvista, mutta odottelen vielä tovin spontaaneja kommentteja, josko sellaisia vielä tulisi.
VastaaPoistaSen verran kuitenkin paljastan että niin talot kuin ihmiset ovat Etelä-Virosta. Ja nillä on ja ei ole yhteys toisiinsa.
Juuri niin, väliaikaista kaikki on vaan. Turhuuksien turhuutta.
VastaaPoistaHieno kuva tukee sanomaasi.
Elämä jatkuu kuitenkin mutta toisessa muodossa, eli viittaanpa aineen häviämättömyyden lakiin:)
VastaaPoistaTilapäistä on elomme, olomme. Aivan upea kooste elämän hetkistä!
VastaaPoistaValokuva on tehnyt tilapäisistä asioista pysyvämpiä, mutta eivät nekään ikuisia. Hyvä vastaus haasteeseen.
VastaaPoistaMikään ei ole ikuista eikä pysyvää - paitsi vanhat valokuvat ja kirjat, kuolemattomat.
VastaaPoistaKollaasisi on ihana.
Mielenkiintoinen kollaasi, jossa on paljon katsottavaa ja ajateltavaa. Tilapäistä on tosiaan ihmisen elo, sen elämänkaari toisesta päästä toiseen. Talotkin rapistuvat ajallaan, niiden loiston annetaan kadota.
VastaaPoistaTämä kommentti tulee lähes vuosi edellisestä. En sitten koskaan kertonut mistä tai keitä ihmiset kuvissa olivat.
VastaaPoistaKuvat olivat ihmisistä, joista monet kyyditettiin ja muuten katosivat. Ja talot, ne ovat samoin hylättyjä, kun niiden asukkaat pakkosiirrettiin tai hävitettiin. Kun ei ollut ketään enää jatkamaan.
Sinällään talot ja ihmiset eivät yhdisty toisiinsa - paitsi tässä kollaasissa.