Voi pientä sievää neitiä! Niin hienona pitsisukissaan ja nilkkaremmikengissään, ilme kovin myrtsinä. Kuitenkin kauhean positiivisen oloinen kuva, kuten lapsuuden soisi olevankin. Ehtii sitä siihen nuoruuden levottomuuteen ajallaan. Hieno otos.
Kerronpa hieman kuvan taustaa. Se on otettu heinäkuussa Hansapäivillä Tartossa.
Pieni tyttö istuu sillalla, kauniisti puettuna, ilmapallo kädessään. Mutta tytön silmissä ei paista ilo, eikä heijastu juhla.
Kuvan ulkopuolella toikkaroi tytön isä humalassa, sössöttää ja yrittää puhua tytölle muka mukavia. Tyttö tuijoittaa tiukasti kaukaisuuteen, ettei kuulisi, ettei tietäisi.
Minun kävi tyttöä todella sääli. Lapsuuden loppu oli nimi jonka annoin kuvalle.
Aika uskomatonta, eikö tuo ole kuin 70-luvun Suomea :) Tuo ilmapallo on jotenkin tutun näköinen, niitä taitaa tosin olla kaupan vieläkin.
No, voi ei, nyt vasta luin kommentit. Lapsuuden loppu tosiaan, puhallettu pois pullon hengellä. Eipä ollut iloinen kevättunnelma, voi murhetta. Vain pallo nauraa.
Kiitos Marko vinkistä ja kiitos vierailustanne Villa Ottiliassa. Edellispäivän kirjoituksessa jo kautta rantain kehuinkin teidän viehättävää perhettänne, joka on jokaisen majatalonpitäjän unelma.
Joskus voi juhlamekossakin vähän ottaa päähän. Elämä on juhlaa ja juhlissakin voi joskus tulla itku. Kaunis kuva ja jotenkin tykkään kontrastista: lapsen vakava ja tyytymätön ilme ja juhlaiset vaatteet.
Tytön tylleröinen ilmapalloineen juhla-asussa,jännittääkö tyttöstä kun ei kovin hymyilytä?
VastaaPoistaVoi pientä sievää neitiä! Niin hienona pitsisukissaan ja nilkkaremmikengissään, ilme kovin myrtsinä. Kuitenkin kauhean positiivisen oloinen kuva, kuten lapsuuden soisi olevankin. Ehtii sitä siihen nuoruuden levottomuuteen ajallaan. Hieno otos.
VastaaPoistaOnpa kaunis valokuva! Tyttö on vaipunut syvällisiin ajatuksiin, mitä elämä tuokaan tullessaan.
VastaaPoistaPieni tyttö, minulle tuntematon, on kuvatttu Tartossa Hansapäivien aikaan istumassa Emajoen yli vievällä sillalla.
VastaaPoistaKerron lisää tilanteesetaa, mutta myöhemmin, antaa kuvan herättää vapaasti assosiaatioita ja ajatuksia ennen sitä.
Kiitos Katjusha, Susianna ja tanssiva harmaa pantteri kommenteistanne.
Pitsipolvisukat!
VastaaPoistaLapsuus, minullakin oli tuollaiset sukat. Kevään merkki.
Näyttää olevan kevät juhlat meneillään.
VastaaPoistaTunnistin paikan, vaikka vain kerran on tullut käytyä Tartossa.
Kerronpa hieman kuvan taustaa. Se on otettu heinäkuussa Hansapäivillä Tartossa.
VastaaPoistaPieni tyttö istuu sillalla, kauniisti puettuna, ilmapallo kädessään. Mutta tytön silmissä ei paista ilo, eikä heijastu juhla.
Kuvan ulkopuolella toikkaroi tytön isä humalassa, sössöttää ja yrittää puhua tytölle muka mukavia. Tyttö tuijoittaa tiukasti kaukaisuuteen, ettei kuulisi, ettei tietäisi.
Minun kävi tyttöä todella sääli. Lapsuuden loppu oli nimi jonka annoin kuvalle.
Kyllä on jännä kuva mutta surkea tarina takaa...
VastaaPoistaIlmeikäs kuva, joka sanan kanssa kertoo surullisen tarinan.
VastaaPoistaAika uskomatonta, eikö tuo ole kuin 70-luvun Suomea :) Tuo ilmapallo on jotenkin tutun näköinen, niitä taitaa tosin olla kaupan vieläkin.
VastaaPoistaNo, voi ei, nyt vasta luin kommentit. Lapsuuden loppu tosiaan, puhallettu pois pullon hengellä. Eipä ollut iloinen kevättunnelma, voi murhetta. Vain pallo nauraa.
Hei,
VastaaPoistaKiitos viime viikosta!
www.amadeus.net on palvelu, jonka kautta voi selvitellä lentoja minne vaan. Josko siitä olisi apua matkakuumeeseen :)
-marko
Kiitos Marko vinkistä ja kiitos vierailustanne Villa Ottiliassa. Edellispäivän kirjoituksessa jo kautta rantain kehuinkin teidän viehättävää perhettänne, joka on jokaisen majatalonpitäjän unelma.
VastaaPoistaJoskus voi juhlamekossakin vähän ottaa päähän. Elämä on juhlaa ja juhlissakin voi joskus tulla itku. Kaunis kuva ja jotenkin tykkään kontrastista: lapsen vakava ja tyytymätön ilme ja juhlaiset vaatteet.
VastaaPoista