tag:blogger.com,1999:blog-8165340089397192499.post8218489267784674823..comments2024-03-25T12:57:48.329+02:00Comments on Suomalaisena Virossa: SuomusilmäTiina Linkamahttp://www.blogger.com/profile/08467442956026082249noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-8165340089397192499.post-18331404459674103052009-03-19T17:57:00.000+02:002009-03-19T17:57:00.000+02:00Lohduton on Karin ja Johannan tarina. Tiinan eriko...Lohduton on Karin ja Johannan tarina. <BR/>Tiinan erikoisella eläinlajilla sensijaan on toivoa paremmasta.Marjattahhttps://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8165340089397192499.post-35021091775248561672009-03-16T17:08:00.000+02:002009-03-16T17:08:00.000+02:00Olipa koskettavasti kirjoitettu! Kiitos!Olipa koskettavasti kirjoitettu! Kiitos!Tiina Linkamahttps://www.blogger.com/profile/08467442956026082249noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8165340089397192499.post-58792651326130279442009-03-16T13:53:00.000+02:002009-03-16T13:53:00.000+02:00Vain heikko valon kajo lepattavasta päreestä valai...Vain heikko valon kajo lepattavasta päreestä valaisi tuvan mustia seinähirsiä. Lukemattomat heikkovaloiset päreet olivat savullaan saaneet hirret ensin tummumaan ja lopulta kiiltämään mustuuttaan noen pikeentyessä lähes kivikovaksi pinnaksi ikihongista veistettyjen seinähirsien lukemattomiin uriin ja kolosiin.<BR/>Päre oli työnnetty kahden hirren väliin melko korkealle, muttei kuitenkaan niin ylös, että lepattava liekki olisi tavannut katon rajassa kuivumassa olevia suolakinkkuja ja orressaan killuvia reikäleipiä. Osa niistäkin oli jo saanut pintaansa tumman patinan pitkän pimeän talven päreenpoltosta.<BR/>Tuvan nurkassa talon ainoalla jakkaralla istui kumaraselkäinen vanhus katsoen näkemättömillä silmillään jonnekkin kauas menneisyyteen huulten muovatessa äänettömiä sanoja ja lauseita. Sokeat silmät liikkuivat kuin voisivat nähdä kauan sitten tapahtuneita asioita yhä uudestaan ja uudestaan. Vanhuksen kyhmyiset reuman runtelemat kädet pyyhkäisivät olemattomia kyyneleitä silmäkulmista, mutta kovettuneet sormet tapasivatkin vain kuivat, suomujen peittämät silmät.<BR/>Vanhus säpsähti tahtomattaan ja toisessa kädessään pitelemä puinen juomakiulu kopsahti tuvan lattialle. Suomut silmien peitoksi olivat kasvaneet jo vuosia aikaisemmin mutta silti joka kerta ne tuntuivat yhtä kammottavilta. Juomakiulu vieri verkalleen lattiaa pitkin kopsahtaen lopulta oven pileen nojalle asetettua viikatetta vasten.<BR/>Vanhus nousi vaivalloisesti rahiltaan ja haparoi pimenevässä huoneessa kohti tuvan nurkassa kököttävää makuusijaansa. Heinillä täytetty kuhmurainen patja ei paljon pehmittänyt ja homeinen vanha viltti tuskin riitti suomaan suojaa kylmenevältä illalta. <BR/>Silmät vahvojen suomujen takana lakkasivat liikkumasta ja vain vaivoin kuuluva hiljainen rahiseva hengitys paljasti vanhuksen olevan vielä elävien kirjoissa. Hengitys muuttui hitaammaksi ja loppui lopulta kokonaan. Suomusilmä oli päässyt rauhaan.Kari + Johannahttps://www.blogger.com/profile/09740412377637486202noreply@blogger.com