Opettavainen joulutarina siitä miten ylpeys käy lankeemuksen edellä
Kerran yritin tunnelmaa luoda
ja vieraille pipareita pöytään tuoda.
Tahdoin vieraisiin tehdä vaikutuksen suuren
ja aloittaa uran kondiittorin uuden.
Löysin muotit ja ohjeet ja pellillisen paistoin.
Taikinakin onnistui sen mitä maistoin.
Tunsin iloa riemua kun niitä mä kokkasin
ja mielessäni vieraiden edessä jo kiitosta pokkasin.
Vaan sitten mä mietin että eihän tämä riitä,
ei vieraat vielä näistä tarpeeksi kiitä.
Aloin siis valmistaa sokerimössöä
seurauksena oli vain kauheaa sössöä.
Truutasta sokeri se pursui ja pursui
ja pipareiden päälle paksuna tursui.
Ei tuotoksesta tullut taideteosta
ei erottanut pipareita sokerikeosta.
Mikä on siis tarinan opetus?
Ja miten hoituu tämän runon lopetus?
Näin:
Ei tule minusta ikinä kokkia!
Helpompaa ohjastaa on porotokkia!
Ja sen pituinen se (kondiittorin ura).
Liekkö annoit perheen karvagurmeen maistaa, sieltä olisi totuus pipareista löytynyt...
VastaaPoistaAlemman kuvan kohdalla kyllä kaksi pikkutyttöä täällä sanoi "WAU!" ja heti alkoivat pohtia, minkä söisivät ensimmäiseksi.
VastaaPoistaÄlä nyt sentään luovuta. Seuraaville vieraille uudet piparit pursotuksineen.
Mistä tuommoisia muotteja??
VastaaPoistaSirkku - taisin juuri löytää kohderyhmäni! :)
VastaaPoistaMannu - ostettiin kauan sitten Prahastsa yhdeltä katukauppiaalta.
Onhan nuo ihan hienoja pipareita! Mutta vieläkö sulla on tallessa se suuri koiran (siis Ronjan) pään muotoinen piparimuotti?
VastaaPoistaPiparintuoksuista Joulua teille kaikille!
Marjut
Aivan mahtavan näköisiä piapareita olet taikonut ja voin vain kuvitella kuinka hyviä ne ovatkaan!! Söisin heti pellillisen!! Tosi hienot koristelut!! Olet täyden kympin kondiittori!! Pupupipari on minun suosikkini noista!
VastaaPoistaJussi
Täällä nousee norsu suosikiksi!
VastaaPoistaSeppo&Mari
marjut - jossain se Ronja-piparimuotti on, muuttolaatikossa kellarissa, pahoin pelkään. Siellä kun on vielä aika paljon tavaraa setvimättä, mutta vasta seitsemän vuottahan tässä ollaan asuttu.
VastaaPoistaJussi - jos joskus vielä erehdyn pipareita tekemään, lupaan tehdä sulle ihan oman pupujussukan.
Seppo&Mari - koristeilla vai ilman?
Nuohan ovat hyvännäköisiä pipareita.
VastaaPoistaVarsinkin nuo sokeripäällystetyt.
Älä luovuta Tiina.
Olette te kyllä ihania ja herttaisia. Mutta ihan oikeasti, sille sokeritursokuvalle saa nauraa, se oli sitä paljon huikean ruma suoritus. Mutta kaunis kiitos kannustuksesta jatkokokeiluille!
VastaaPoistaHuomenissa otat ja aloitat alusta. Piparit tosi hienoja. Koristestruuttaan vaan reilusti pienempi reikä ja hyvä tulee :)
VastaaPoistaTänä aamuna meidän lehdessä oli läkkiseppä Ojanperän juttu ja hän oli tehnyt esim. 30 erilaisen koirarodun mallisia piparimuotteja! Mää sain nyt vasta herätyksen, että muotteja voi olla vaikka minkälaisia!! Pakko saada shetlannin lammaskoiran mallinen muotti (hoitokoira).
VastaaPoistaJoulu saa herkästi kyyneleitä silmänurkkiini. Nyt ne tulivat ilosta ja naurusta. Niin hulvaton ja mukava runo pipareien teosta. Voi, olisipa jouluun aikaa vielä ainakin kuukausi. Tyhjyys iskee, kun sinun joulukalenterisi päättyy.
VastaaPoistaLatelle rapsutukset
Pirjo ja Keimo
Miten voi olla, että meidän perheelle ei ole tullut mieleen, että norsupipareitakin voisi olla. Muita fantteja meillä on kymmeniä.
VastaaPoistaSelvästi luova ihminen herättää meissä muissakin luovuutta!
Niin, luonnollisesti tuo dalimaisen sokerivirityksen saanut efelantti...!
VastaaPoistaS&M
Luonnollisesti!
VastaaPoistaHerkullisilta näyttää! Taiteellisilta myös. Ja tuo runo alkoi heti soida päässäni räppinä ;)
VastaaPoista