tag:blogger.com,1999:blog-8165340089397192499.post8554048691246108355..comments2024-03-25T12:57:48.329+02:00Comments on Suomalaisena Virossa: IkäkysymysTiina Linkamahttp://www.blogger.com/profile/08467442956026082249noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-8165340089397192499.post-50742702753870629242009-02-08T11:48:00.000+02:002009-02-08T11:48:00.000+02:00Laitan mukaan saman kommentin kuin Vanhan Rouvan b...Laitan mukaan saman kommentin kuin Vanhan Rouvan blogiin laittamani.<BR/> <BR/>Oli kiva nähdä nuoruuden kuviasi - heti pulpahti mieleen oma nuoruusaikanani 60- ja 70-luvulla!<BR/><BR/>Vanha Rouva ja Nuorempi Rouva ovat puhuneet. Viisaita! Eipä ole paljon lisättävää, näinhän se paljolti on. <BR/>Mutta: minusta alkaa ainakin meillä tilanne muuttua. Viime vuosien aikana on syntynyt jonkinlainen mappie-kulttuuri, ehkä Amelia Adamon lehden M-magasin aloittamana. Mappie = Mature Affluent Pioneering People (Mogen Attraktiv Pionjär Person). http://www.m-magasin.se/<BR/>Lehdessä ja sen sivutuotteessa TV-ohjelmassa ei ihannoida silikooni- ja kirurgihommia vaan yritetään tolkuttaa että kelpaat sellaisena kuin olet. Tietenkin annetaan neuvoja miten voit pukeutua, meikata yms että näytät parhaalta mahdolliselta, jos haluat. Siis jos haluat. <BR/>Ilmiön tiimoilta on sitten noussut kuin sieniä sateella yrityksiä jotka ovat keskittyneet vaatteisiin, lyxtavaroihin, matkoihin, ravintola- ja kahvilakulttuuriin yms jotka ovat tarkoitettu meille kypsemmille ihmisille. Hyvä näin. Ei tarvitse mennä vaatekauppaan jossa nirppanenäinen 19-vuotias langanlaiha pimu purkkaa jauhaen nyrtyneesti toteaa että ”meillä ei kylläkään ole mitään ROUVALLE sopivaa…” vaan voin valita liikkeen jossa henkilökunta on samaa ikäluokkaa ja jossa tiedetään mistä puhun kun haluan sitä tai tätä.<BR/>Että toivoa on että suurten ikäluokkien vanhetessa myös asenne muuttuu. Mutta minua pelottaa millainen hoito on kuin me olemme siinä pisteessä että tarvitsemme sitä – nuoriso ei vaikuta oikein innostuneelta nykyään…Sylviahttps://www.blogger.com/profile/09238379877285297103noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8165340089397192499.post-79385091062226782992009-02-07T23:53:00.000+02:002009-02-07T23:53:00.000+02:00Nyt mä kyllä kohta halkeen kiukusta... jo toisen k...Nyt mä kyllä kohta halkeen kiukusta... jo toisen kerran tänään hylkäsi tämä paikka minun piiiitkän kommenttini, jota en millään jaksa kirjoittaa uusiksi!!! Grrr....Sylviahttps://www.blogger.com/profile/09238379877285297103noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8165340089397192499.post-671507076246803622009-02-06T15:24:00.000+02:002009-02-06T15:24:00.000+02:00Rypyistä ja rutuista tulikin mieleen pojanpoikani ...Rypyistä ja rutuista tulikin mieleen pojanpoikani (6 vee) viime syksynä esittämä kysymys. Olimme käymäseltään minun äitini luona, 80 ja hyvät risat, kun pikkuinen Olavi mietteliäänä silitteli isomummunsa ryppyistä kättä ja kysyi sitten: meinaaks tää sun nahka irrota?<BR/><BR/>Olen tuonkin tapauksen jälkeen moneen kertaan päättänyt luoda nahkani ja ruveta huolehtimaan itsestäni ja kunnostani, mutta jotakin perin vaikeaa siinä on, ja aina on muka tarjolla mukavampaakin tekemistä.Paulastiinahttps://www.blogger.com/profile/09031574742129622084noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8165340089397192499.post-29651379297158813752009-02-04T21:45:00.000+02:002009-02-04T21:45:00.000+02:00Monisyinen ja ristiriitainen juttu. Vaikka Suomiki...Monisyinen ja ristiriitainen juttu. Vaikka Suomikin syöksyy parhaillaan kohti syvää lamaa ja ihmisiä viskotaan oman onnensa nojaan kuin lego-palikoita, ei meillä perinteisesti ajateltuna työntekijötä normaali-oloissa omasta takaa riitä. Niinpä vanheneminen ja pois tuottavasta työelämästä pois jääminen ovat ei. Samaan aikaan - voisiko olla edellisen laman jäljiltä, nythän sen kokeneet ovat päättävässä asemassa - työmaailma on eläimellistä taistelua. Vaaditaan osaamista, älyä, kovaa fyysistä kuntoa, loistavia sosiaalisia taitoja, mahtavan laajaa verkottumista ja ties mitä. Eli vain nuoret, "nuoret", kauniit, hyväkuntoiset ja muutenkin virheettömät perivät maan.<BR/>Tältä kaikki siis näyttää mediassa ja sellaisena kaikki heijastuu arkeen aamu- ja iltapäiväkahveille, työpäivään.<BR/>Meidän ikäluokkamme näkee maailman näin.<BR/>Nuoremmat näyttävät ottavan työn ja uran ja elämän rauhallisemmin. <BR/>Olisiko meidänkin otettava asiat asioina ja todettava, että muutama ryppy siellä tai täällä, muutama kilo siellä tai täällä ei tarkoita sitä ettemmekö kantaisi korvaamatonta viisautta ja taitoa, jonka nuoremmat oppivat vain meiltä. Joten vanhetaan, viisastutaan ja ikäännytään kaikessa rauhassa:)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8165340089397192499.post-37192163383071389082009-02-04T19:14:00.000+02:002009-02-04T19:14:00.000+02:00Pari sanaa ikääntymisestä myös meikäläisen, vanhan...Pari sanaa ikääntymisestä myös meikäläisen, vanhanrouvan suunnalta! Olen myös niitä ihmisiä, joka ei tule useinkaan ajatelleeksi minkä ikäinen on! Kavereita on sekä nuoria että vanhoja. Toisaalta kun on elänyt jo lähes 70 vuotta, on monenlaisia elämankokemuksia ja vieläkin tuntuu, että kun poikani uusperheen teinihirviö käyttäytyy sopimattomasti, täytyy koettaa ymmärtää aikuistumisen vaikeus ja antaa omasta mielestään kullanarvoisia neuvoja nuoren ihmisen vanhemmille niin, että aikuistuminen tapahtuisi mahdollisimman pienillä vaurioilla. Tiedä sitten onko siitä mitään apua. Että jos ei ole helppo olla vanha ja rapistunut, ei tunnu olevan helppo olla nuori ja kauniskaan! Oman elämäni rikkaus on kuitenkin ollut se, että ympärillä on paljon erilaisia ihmisiä ja kaikenikäisiä. Se antaa ikääntyvällekin "äksöniä" ja aika kuluu mukavasti erilaisia ihmisiä tavatessa ja heidän kanssaan keskustellessa. Askel käy hitaammaksi ja varsinkin silmälasit päässä peiliin katsoessa väliin hätkähtää, että noinko on jo nahka ruttaantunut! Tähänkin lohtua toi taannoin pojantyttäreni (10 v) lausuma, että miksi sinä mummi et olekaan ryppyinen niinkuin vanhat ihmiset yleensä! Että mennä porskutellaan vaan niin kauan kuin jaksetaan ja annetaan madonnojen ja muiden kiristellä nahkaansa mielensä mukaan, jos luulevat sillä elävänsä ikuisesti!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8165340089397192499.post-39291415753693725002009-02-04T12:01:00.000+02:002009-02-04T12:01:00.000+02:00Ihania kuvia! Kiva tutustua sinuun nuorenakin. Vik...Ihania kuvia! Kiva tutustua sinuun nuorenakin. Vika kuva: Lälällää itselleskin :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8165340089397192499.post-56675630363299613302009-02-04T10:14:00.000+02:002009-02-04T10:14:00.000+02:00Kiitos Tiina puheenvuorosta ja puffista! Mukava hu...Kiitos Tiina puheenvuorosta ja puffista! Mukava huomata, miten juttuni nostaa pintaan sinun ajatuksiasi aiheesta. Tässä onkin mukava näyte formaatista, jota olen mielessäni kaavaillut: kahden tai useamman henkilön yhteinen blogi! Ikäänkuin julkinen kirjeenvaihto, tuttu formaatti kirjallisuudessa.<BR/><BR/>Täältä katsottuna 50 on upea ikä. Matka 50-vuotiaassta 66-vuotiaaksi on hyvin pitkä. Matka 66-vuotiaasta 50-vuotiaaksi sujuu silmänräpäyksessä ;-)<BR/>Suurimmaksi muutokseksi vanhetessa huomaan juuri aikaperspektiivin.<BR/><BR/>Toistaiseksi elämä on ollut minulle armelias, fyysinen kuntoni riittää kaikkeen mitä haluan tehdä.<BR/><BR/>Sanot, ettet koskaan ole kokenut kuuluvasi johonkin tiettyyn ikäryhmään. Se onkin hieno juttu, tunnet olosi luontevaksi kaiken ikäisten seurassa.<BR/><BR/>Minun asemani perheen kuopuksena on jättänyt voimakkaan jäljen mieleeni. Olen ikuinen pikkusysteri. Ehkä kolmekymppisenä lakkasin haluamasta olla hiukan vanhempi kuin olen. Olin myös 'baby face' varsin kauan, ja totuin kuulemaan jatkuvasti huomautuksia siitä, ettei minua mitenkään voi uskoa ikäisekseni. Se suututti niin vimmatusti! Vasta viiskymppisenä aloin pitää noista huomautuksista. Kuudenkympin korvilla alkoi sellainen puhe käydä harvinaisemmaksi...<BR/><BR/>Juuri siksi minulle vanheneminen on täydellinen yllätys.En osaa asettua arvokkaasti vanhan rouvan osaan ;-) Minähän olin se nuorin aina joka paikassa!<BR/><BR/>Kiehtovia kuvia olet laittanut tänne. Edistyneenä valokuvaharrastajana varmaan panet merkille, että dokumentti- ja informaatioarvo ajaa joskus tekniikan ohi ;-) <BR/><BR/>Noudatan mainiota ideaasi: liitän tämän kommentin sekä omaan että sinun blogiisi.<BR/><BR/>PS. Kari! Nuori mies, nyt kuntosalille siitä! ;-)Marjattahhttps://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8165340089397192499.post-13706844385585556222009-02-04T08:41:00.000+02:002009-02-04T08:41:00.000+02:00"Ihmisen ruumis kestää koko eliniän" kirjoitti jok..."Ihmisen ruumis kestää koko eliniän" kirjoitti joku lapsi joskus ainekirjoituksessaan.<BR/>Tuntuu vain siltä ettei taida kestää edes sitä. Eniten minua tässä ikääntymisessä harmittaa juuri ulkoisten avujen heikentyminen. Silmälaseja on ainakin kolmet erilaiset, silti ei tahdo nähdä sanomalehden pientä printtiä ja tietokoneen näyttö pitää olla jo pöydän toisella laidalla ollakseen terävä.<BR/>Kömpelöksikin olen tullut. Ei sitä aamua ettei kaffenporoja pannuun mitatessa osa ropisisi joko kuumalle hellalle tai lattialle.<BR/>Kontalleen jos sattuisit pääsemään, niin ylösnousu onkin sitten jo voimistelumerkin arvoinen suoritus.<BR/>Yksi konttoreistani sijaitsee samassa talossa kuin lasten päiväkoti. Kerran pihamaalla kulkiessani kuulin jonkun naskalin huutavan muille: "...kattokaa kun vanha pappa kävelee kummallisesti.."<BR/>Yritin itsekin katsella toikkaroivaa vaaria kunnes tajusin lasten tarkoittavan minua.<BR/>Kirjoituspöytähommiin olisi kohta päästävä, muutoin sitä joutuu kohta käymään asiakkaan luona tietokone toisessa kainalossa ja kävelykeppi toisessa....enkä ole vielä kuuttakymmentäkään...Kari + Johannahttps://www.blogger.com/profile/09740412377637486202noreply@blogger.com